Lähellä

.
.
Ilta ei puhu, syksy on lähellä,

toisiinsa kietoutuneet kuunsirppi ja cirrus-pilvi
putoilevat jääkiteet maata tavoita
.
.
Copyright chr.

Kuva

.
.
Näin sinun juoksevan polkua
eteenpäin siivet selässä
täydellinen kuva irtoaa muistista;
kokonainen, ehjät reunat.

Uni ei tule
hunnun takana lapsuus kasvaa umpeen
näkymätön seutu
.
.
Copyright chr.

Onni

.
.
Kuka minä olen,
talossa lentävät tapetit
rakkauden väri kasvaa oksia nurkista ikkunavaloon
ovella lumisia oksia
oksilta puhetta yökaudet, ruokaa, leipää, viiniä.

Lentää talossa vuosisata, lämmin päällystakki;
ruumiin onni,

pidän katseeni suorana
.
.
Copyright chr.

Eteinen

.
.
(En kirjoita huoneiden kirjaa,
kirjaa huoneiden ruumiiden päiväkirjaa);
Merisinisestä eteisestä, pensseli kädessä,
sukelsin päistikkaa
ukkossadetta vaahtoaa kynnyksellä
uutta väriä: väri lähellä jäätymistä
ensin lähellä rakeita, nollaa, miinusta
(tuuli mahdu huoneeseen)
sitten rajua kappaleina putoavaa putoaa

pinnan alla lyhtykalat uivat lepattamatta
tervehtimättä ovesta astuvaa
.
.
copyright chr

Mielessäni

.
.
Mielessäni näin lumen putoilevan pihalle,
vaikka en ole talvea tästä ikkunasta nähnyt,
poimin muutaman lehden basilikasta,
sekin hehkuu jo kovemmilla väreillä
.
.
Copyright chr.

Huivi

.
.
Kultaisen temppelin portilla
kaistale huivia virtaa purossa;
Odotin sinua, kutsuin sinua
- maa laulaa
.
.
Copyright chr.

Kysymys

.
.
Huoneen tatamit, käytävän tumma puu,
liukuoven takana syyskylmän askeleet odottavat.
Kysyy: "Kuinka voit?"  ja riisuu kengät.
.
.
Copyright chr.

Viipyilevä

.
.
antauduin
liikesarjoille
                         viipyilevä kumarrus
                         silkkiliinan taittelu

alusasujen pukeminen ja nyöritys,
                        hiljainen ääni
hohtaa himmeästi
.
.
.©chr.

Postikortti

.
.
Postikortit toimitetaan viisitoista vuotta myöhässä,
minkätahansapahvilaatikon pohjalle.
Leima peittää viestin osittain
kuva viestin
kuvitelma kuvan.
Muistan kuvitelman, lopetan näkemästä
ilmassa on

täyttyen halusta.
.
.
Copyright chr.

Iltauinti

.
.
Löytyi auringon takaa pilvi
helmiäinen kivi,
vedellä leikataan vaatteista helle,
yksi kerrallaan hyppäävät
pikkukalat tyyneen
.
.
Copyright chr.

Tahtoni

.
.
Metsältä pyydetään lupa
maa antautuu, kypsyneet marjat
levittyy tuoksuaukealla pohjoinen korppi
                                           idässä anturapolku
                                           etelässä metsäkurjen viipyminen
                                           lännessä reuna, jota ei ylitetä
                                           läpitunkeutumaton,

tahtoni keskimmäisen kelon latvassa
.
.
copyright chr.

Luulin

.
.
Niin hienon sateen luulin hengitykseksi
kuvittelin hennoille aalloille janoiset.
Joi, ahnas suu, kohoilevan rinnan.
.
.
copyright chr.

Avaus

.
.
Avaan tuulen, avaan hiukset
tuuleen avaan kivet,
avaan laulun, avaan paidan,
paidan tuulen viedä, laulun viedä
metsän,
mättäät avaan,
avaan sinut sinut
silmät, avaan silkin,
yön ajatuksen laskeutuvan.
.
.
Copyright Chr.

Anna

.
.
Anna suudella itseäsi pilvipisara
näykkää kajosta,
anna hyväillä itseäsi heinäkaste
täyden suven olemus,
anna johdattaa syliin kuunmeri
valuta taukoamattomat laineet
silmistä satelliittiheijastus
.
.
Copyright chr.

Ratsastaja

.
.
Lapsi ratsastaa porttini ohi vesipuhvelilla
hento vasikka seuraa perässä.
Olen jo pessyt siveltimeni päivän työstä,
kirjoitusmerkeistä, kuin mutaisen sorkan.
.
.
Copyright chr.

Kurjet

.

.

Saat kurjet lentämään huoneeseen

parvet kiedot sängyn yli pohjoisesta etelään

kutsut sisälle taivaan,

                                (pilvet nurkkaan)

vedenhopea taivaan

ilmavirran äänen

                                seisahdus hengähdyksen ajaksi

.

.

.

copyright chr.

Huilunsoittaja

.
.
Puunhaarassa yläpuolella lehväkruunuinen huilunsoittaja nuotteineen,
keinutan runkoa, lintuja lentoon,
paitsi sitä suurta sinistä, se kuuntelee sävelmää,
latvan sateenvarjosta putoavia kellokukkia, tähtiä
.
.
.©chr.

Askeleen

.

.

Luultavasti lännenpuoleinen tuuli

sade on vasta tumma väri pilvissä.

Monta tuntia tänään mitannut sudenkorennon siipiä

Kuusirivi astuu ensimmäisen askeleen

.

.

copyright chr.

Kyntensä

.
.
Ne kehittävät siivet hengittämistä varten
suonien värialtaat kuin ripset kuin viuhkat kuin
villaselät
päällystävät kyntensä seinäpaperilla,
tummavaloiset helmenkantajat,

uivat peiliä pitkin, ulappaa ja rantaa, hameessa,
valuu vesi
.
.
.©chr.

Korjaus

.
.
Ohuin neula, hienoin lanka;
purjeenpaikkaaja korjaa vaatteen revenneen sivusauman,
krysanteemikuvio lepää
                                              terälehdet sylistä lattialle
.
.
Copyright chr.

Lamppu

.
.
Neljäntenä iltana söimme vain kevyesti.
Läpikuultavia nauhoja oli ripustettu ruokapöydän ylle,
ammoniittilampusta tulviva pehmeä valo piirsi seinälle kuorensa ympyrän,
käännepiirin rajaksi
maljakon kukkaset pimeyteen.
.
.
copyright chr.

Punaisemmat

.
.
Pilvettömänä yönä tähtiluettelot täydentyvät kun
oviaukon hämärästä taivaanpallomalli levitetään yllemme;
säteilylain peilissä silmä näkee tähden värin
heijastuvat granaattiakin punaisemmat
Siriuksen kirjo,
selkärankaisen pyrstötähden kirjo
.
.
Copyright chr.

Käsivartta

.
.
Hengenvetoja minuutissa
aallot etenevät,
                                suljen silmät
annan viedä käsivartta uuteen asentoon,
pieni liike tähteen, joka ei laske koskaan,
ojennus piirtää rataa
                                          heinäkuussa 1905
                                          kuu leikkaa ison kesän sydämen
.
.

.©chr.

Hunaja

.
.
Maljan valo
uusi hunaja, valutettu päivänvaloni,
hukuttaa nieluun katukaupustelijat,
jää varjopuolelle jalokivihiojien sokea saalis
.
.

.©chr.

Syvyys

.
.
Ovensuussa käsillä tartuttu
miehen iholla syvyys
karttaa silmiä silmittä
kulkea nopeaa valetta
.
.
.©chr.

Kasvot

.
.
Taitan viuhkan hihaan.
Löytyy muisto koskaan näkemättömistä kasvoista;
viimeisellä hetkellä kuulu ääntäkään,
huudahdusta,
joka pitäisi lähellään,
tuulenpuuskaa portista
.
.
.©chr.

Unohdus

.

.

Hän, joka ei näe värejä,

on unohtanut sinisen,

taivaan olemuksesta kääntyvän rannan.

Sinetinpunainen härkä kulkee vesialtaan ohi,

upotan käteni

.

.

.©chr.

Pesu

.
.
Kumartuneena virtaavat hiusten latvat kivilattialla
kaadettu vesi
posliinisyvyydessä lasituksen kaari
hiussuomu sadeperhonen,

sisäpihan äänetön hetki
.
.
.©chr.

Eteläsiipi

.
.
Eteläsiiven tumma lämpö
oppaana ovi
illallispöytämme säteessä
vain sisäänkäyntejä
.
.
.©chr.

Huoneisto

.
.
Tapetin, laastin ja puun liitto piirtää nurkkahalkeamaa,
unohtuneen kartan seinälle, katujen nimiä;
Sukkavarttaankatu sekoittuu Suurelta merikadulta pudonneeseen suistoon.
Repeävä seinäpaperi muuttaa safiirisen hautavajoaman
kolmen huoneen päivämäärärajaksi, se jatkuu,
rannaton saarijono.
.
.
.©chr.

Tuuli

.
.
Illalla siluetit painuvat piiloihinsa
vaaleanpunainen viimeinen reuna,
tuuli liikkuu luumupuussa
sormeilee verhon
kuohu.
.
.
.©chr.

Sidonta

.
.
Neliraajakorentojen heimon
sidon hiuksiini huoneen, niskan
värisyttävät siipiään,
kukat sängyllä.
.
.
.©chr.

Luominen

.
.
Loit minut kymmenluvulla
pitkistä hansikkaista ja hiusneuloista
ihmeellinen kasvu!

mustat tulppaanit nousevat, kumartuvat,
kohenevat uudelleen
päivien vaaleassa kentässä,
                                                    
                                                      mutta
                                                      yöt kuluvat loppuun


niin pitkälle
.
.
.©chr.

Vaate

.
.
Syntymäni huoneessa
huolellisesti levitetty vaate
kiedotaan ympärille,
helman terälehdet, lumi,
linnunratojen kukat
.
.
.©chr.

Lasia

.
.
Peilikuvia, ikkunoita
pieniruutuista lasia
sokaisevaa valoa,
lännen puoleisessa huoneessa

ensi kerran, lantiosi

sukellan syntymääni asti
.
.
.©chr.

Läike

.
.
20-luvun loppupuolella näin hänet vielä kerran
ikkunan äärikaukaisuudessa,
meidän molempien elämä oli suuresti muuttunut
aamuhämärä pudonnut kasvoiltamme

terälehdet yksitellen
läike
.
.
.©chr.

Väreistä

.
.
Puhumme väreistä
yleensäkin harmaasta vihreässä
miten niissä rakastavaiset kiipeilevät.

Pioninkukat taipuvat ruohoon
jo ennen sateen painoa.
.
.
.©chr.

Juhannus, aattoyö

.
.
Linnunpelätin herää,
ruispellon valouimari, korren korkea
linnut nukkuvat lentoon

heinämaan kukka palaa valkoisella liekillä
reidet heinistä märät
koiranheinät raskaat punnukset                               

ilma jäähtyy
                          nopeasti kaste
.
.
.© chr.

Kuvallisuus - harjoitus:

.
Tehtävänanto: "Mies ja nainen ovat onnellisia ja kävelevät käsikkäin. Linnut laulavat ja ilma on kaunis".
Näytä, älä selitä.
.
.
.
Ilma on auki kirkas sametti
auringon huone kulkee minussa, on sinua
ei väisty, käsistä kosketuksen nauha
kiehuva kulta kämmenten välissä
me puhumme kaksitavuisia sanoja, äänteitä
keskinäisen äänemme ilomerkkejä
rihmainen laulu liikkuu
metsä nousee, tuoksuu, siivilleen
siipipeilien kaareva valo
lintuja valuva
.
.
.© chr.

Tervattu

.
.

Pitelit jokaista osaani kaikkialta

olisitpa pidellyt kasvoja, 
kaulalta, rintojakin

Reguluksen ärjyessä Leijonan nousua

jään raahatessa meitä

pidellyt

                           Pitelin pitelemisiäsi

kunnes tervattu käsivarsieni paanut

.
.

.© chr.

Maavesiä

.
.

Lampun sammuttua kynttilä jää lepattamaan

ikkunasta kai vetää

näky - kuinka nurkka olisi liekeissä -

saa minut soutamaan, tekemään itsestäni veneen,

suupurjeen melomaan

pois suonikarttaa keuhkoista kiduksiin, pois

niitä jokia, jotka avautuvat putoamisen jälkeen

maavesiä, hitaasti virtaavia hajonneita metsiä

ammoniittivuoristosta kohoavat 

helmiveneet, uimakellot

ohuet asuinsavut

.

. 

.© chr.

Suljettu ilma

.
.

Yökorentojen yöt huoneessa

laskeutuu matolle suljettu ilma

siivet pystyssä suljetut seinät

vastakkain

ylöskammatut hiukset paljastavat

         niskan hohde

varovasti suu, aavistus

välähtää melkein kadonnut

.

. 

.© chr.

Linan vaahtera

.
.

Talo syöksee katonrajasta pääskyjä, porraskiveltä portaita,

tampuuria yläkyökkiin nukkuu koirankarvamatto,

nuolee lapsenkinani untuvat

paimentaa huoneenpään helmaan;

isoisänisänäiti kohottaa katseensa käsityöstä

pisto pistolta koruompeleen silkki syö heti itsensä

oi suloinen Carolina (olet nuorena äitinä kuollut tuhkarokkoon),

sinun hajamielinen, kiinnittymätön, mustavalkohymynsi.

Huone nojaa vaahteraan, kiipeän Linan polvelta jättiläisoksalle

selkään pisaroivat esiäitien luonnos- ja muistikirjojen sivut

och almanackorna växer som blad på trädet

gungar långsamt i vinden

sidorna från Torsmånad, Gräsmånad, till den sista Julmånad

adertonhundrafemtiofyra, sjuttiosju, adertonhundrasjuttioåtta.

Sata vuotta myöhemmin vaahtera vääntää taloa jaloiltaan

sitä nakertaa rottien syöpä.

Ovet ottavat

ikkunat antavat.

Hölskyvissä kumisaappaissa hyppy maahan.

.

. 
.© chr.

 Carolina Johansson 1840-1877    

Miikka Vaskolan näyttelystä

.
.
Nimettömät aallot; hiilimyrsky,
kasvattaa haamukuvan, rautaoksidikukkaset.
Riisuvat silminnäkijän suojaamattoman ohimon,
hänenkin hiustensa laineet.
.
.
.© chr.

Miikka Vaskola töitä
alempana Silminnäkijä
.
.

Arnolfinin avioliitto

.
.

Hetkiä muistan kuin kädestäni otettua omenaa

toisen käden pitelevän omaani

avonaisena, kuin odottaen lahjaa;

Lahja kasvaa talvipuvun kätkössä

sydämen alla hyväilytön taakka, ja lupaus.

annetaan vieras nimi

kannetaan kasvo, uusi kirkas vaate

annetaan värin ikuisuus Tyyroksen puna, espanjanvihreä;

mestari Jan maalaa pellavaöljyllä kurkistelijat syvään kuvastimeen

Jälleen päiviä, joita en muista, lisää odotuksen päiviä

kynttilä kerrallaan hiljaisuutta purppuravuoteessa

herrani,

hän sanoo, meiltä ei puutu mitään -

kun lasken kengät jaloistani,

hän kasvaa hatunmitan ylitseni

.

.

.© chr.

                                                                   Jan van Eyck: Arnolfinin avioliitto

.

.

Vihreä omakuva

.
.
Olen kuollut, tuskin näkyvä viiva
kuollut kuin minuun sataisi lunta
hopeinen peilinaamio,
valo on muuttunut raskaaksi
yö palaa ovelta

nielee aikoinaan avonaiset silmät, 

yhä ohenevan vihreän.

Kiersin maaliputken loppuun, omin käsin
pyyhin paletin, pyyhitty rinnalle kaiken kauneus,
ihminen, sen huone, asetelma kasvoista

.

.
.© chr.

 

                                                                Helene Schjerfbeck: Vihreä omakuva

Linnuista

.
.

Ikävöin lintua, niitä lintuja

lintuja joiden keskellä

linnun pyrähdys, aavistus väristä

lintujen nopea keltaisuus

että häviää linnun vihreä, niin nopea

linnun lentoviiva

linnun ääni tsri-tsri tsjir-tsjir laulusäe

nimettömien lintujen tirskahdus.

Linnut ikkunatiu´ut

näkymättömät ikävälinnut

.

. 

.© chr.

Keskeneräinen

.
.
Yleisön pyynnöstä
rinnakkaisblogini osoite:

http://zidback.blogspot.fi

Se ei ole valmis,
blogikirjoitus/tarina vielä päivittyy,

miten maisteri Zidbäck ja père David tapaavat,
ja eroavat
ja laiva lähtee lasteineen kohti Eurooppaa
.

.

Lammashaan korpi

.
.

Vuoden pimein yö, maan sysi, vain vähän lunta

pari aavetta kulkee vastaan,

pöllön katse, vaienneet lentoäänet

mesisienet nukkuvat suurta unta,

metsuri teroittaa sahaa, pitkät vedot;

polkuni häviää tuhatkertaiseen valuvaan pihkaan

oksien ja latvojen hakattuun mereen.

Jäisen pehmeän sammaleen alla

jäniksen, ilveksen laukan alla

peikonkullan tiellä viiletän myyrien käytäviä

vesirottien juurionkaloita, vilistää rihmaston lippusiima

sulamaan kiihkeä piilo, kohme

tervehtivät madot, tuhatjalkaiset

työläiset ja kuningattaret, yhteiskunnat

kultakuoriaisten toukat, Peukalo-Liisat

kiiltomadot, täälläkö te olette?

Pulppuan käytäviä ja lähteitä

lähteestä ahertavaa puroa

väistellen mutkia, kiviä

mykkiä hauenpoikasia

syttyviä virvatulia

virvatulia pitin matkaa.

Hehkun, hehkun

hehkun.

Vuoden pimein yö.

.

.

.© chr.

Unien yhdeksäs kirja

.
.
Kertoo tarinaa tarinassa

Lopulta kuningas pyytää suudelmaa
(hän on polvillaan)

edelläkiiruhtava katoaa kulmasta

helma.


minne jätän ruumiini
pystytän merkin, lipun
arat huulet, kruunun
kirkkaan valojuovan.
.
.
.© chr.

Unien kahdeksas kirja

.
.
Tunsin peukalolla reunan
maan ja taivaan rajan,
     (taipunut paljas niska)

työnnät itsesi kauemmaksi,
vaikka
vaikeroit lähelle rajaa

näkymätön kaikkeus
.
.
.© chr.

Unien seitsemäs kirja

.
.
Sydämet yöllä
hidastetusti kasvokkain,
suuhusi, mustaan esirippuun, puhkeaa
nielun tunneliaukko

reunalta häviää sukeltaja
.
.
.© chr.

Unien kuudes kirja

.
.
Tuuli kääntyy ja pysähtyy kohti, katsoo
rytmitön vaatteen lepatus,
papyrusihon reuna pala palalta
kuusituhatta vuotta
.
.
.© chr.

Unien viides kirja

.
.
Puki minut veteen veden vaahto
kämmenestä kudottu vaate
se oli poretta
koputus jalkapohjista
.
.
.© chr.

Unien neljäs kirja

.
.
seison ajan sillalla
             (tapahtumat yhtaikaisia)
heitän suljetun oven koputuksineen
syvyyteen, hohtaa sen
nyrkillä hakattu, pudotus
.
.
.© chr.

Unien kolmas kirja

.
.
Yö puhuu lakkaamatta
virran nopea,
ainoa tuleni liekinsydän sydämeni
sinivihreä
- palava oranssi!

Suitsukepöly, putoaa minuutti
.
.
.© chr.

Unien toinen kirja

.
.
Maanalainen valas kääntyy
(sen ahtaus)
työnnän sinua taivasta vasten,
yön korkea
.
.
.© chr.

Unien ensimmäinen kirja

.
.
Unien ensimmäinen kirja:
tummasointinen poppeli
sellon valssi tuoksuu 
kiiltäväpintainen jokainen osa. 


Tapasin hänet eilen
peukalopainelulla etsin ääntä,
(etäinen nauru)
yön tungoksessa kohta
.
.
.© chr.

Kirkkaana

.
.
Siwan ovella katulehmuksen latva
naakkojen painosta elävää pintaa
musta

väärin nähty väri,
kirkkaana.
.
.
.© chr.

Jono

.
.
Iltaöisin ikkunani alle kokoontuvat iloiset seurueet
puhelevat, lausuvat, laulavat, moniäänisesti koiriensa säestyksellä
Parvekkeilta heitä kannustetaan
parvekkeilta putoilevat laastit, lasit, maahan tiilet, markiisit
leijailevat viirit, viiriäiset, viini
nopeat naurut
aaltoilee yö aaltoileva aika,
kokoontuu väsymys, ja hajoaa tosi.
Iltaöisin ajavat sykkivät henkilöautot, äänimerkit peruuttavat, 
korvalta alas
lattiaa
maa

.
.
.© chr.

Ei enää ole

.
.
Huone irtoaa esineistä
täydellistä pimeyttä ei enää ole
se kuuluu entiseen elämääni,
jota ei enää ole
                             äänettömyys
                             avaruus

sinisessä musteessa läpikatsova silmä.
.
.
. © chr.

Piha

.
.
Vaahteran pudonneet värit
sisemmän pihan kivetyksellä

kuun alta sysinäkymättömään.
.
.
. © chr.

Silmäykset

.
.
Vyöttyvät vaatteet
silmäykset
olen vieläkin sisälläsi helähtää


Nukkuvia liikkeitä en nähnyt
untasi
hukatun järven verran haparoi tyyni
.
.
. © chr. 

Risti

.
.
Sielun risti
hän haluaa meidän heti muuttuvan
ristinsieluista toistemme omaisuudeksi,
väkisin tinakupissa sulattaa, hotkaista
purskuttaa suussa
niellä henki, torvi
.
.
.© chr.

Kuvaus

.
.

Vaaksiaisten haparoiva lentoonlähtö

metsän portilta jalat levällään

lyö vastaan ilma, koheneva runsas

tuulenkaatojen lahoaarnio korpi,

paikalla jolla seison lasken vuosikasvaimien aikaa

kuusikymmentäviisi, kahdeksankymmentäseitsemän

rengas renkaalta sitä, mikä on parhaillaan käsillä

kämmenten päällä, harovilla sormilla putoamassa

hienonyhäisten, tukkusuonisten ja selkävihneisten sekaan

alle näkymättömiin, luhistuvaan itiöpohjaan,

heinäkuu valutti maan

elo kuivatti ja ravisti

kasvanut hajoaa nyt kosketuksesta pölyksi

polut vaihtavat piiloissa suuntaa

vihreä palaa maahan

ja pian ohi laukkaa pimeä, huohottaa alavausvassa,

jään paikoilleni

luon kivenjärkäleestä karhua

korkean kannon varjokuvasta,

onnistumatta

sisääni pääsee enää vain aurinko,

tuskin sen säde on tunkenut tiensä

hävinnyt

kun kylmyyttäni värisen

.

.

. © chr. 

.
.
Sinä Rakkaani
Mikä oli meidän arkemme?
Korpinen pursimo tuoksuu
kehrääjä horrostaa puussa
oraakkelilintu

Arki eli meistä
saunalammen pinnasta, erillään
erämaalammen pinnassa
Kaakkurin vetämä viiva.

Hyräile vielä kaulaani vasten
teet sen, kuulen.
Puet, puen, taas takkia päälle,
erkanemme aina, taas, uudestaan.

Omenat kypsyvät
silmät aukeavat.
.
.
. © chr. 

Kohti

.

.

Yöilmaperhoset

uimattomat järvet
kelluvat, tyynet 

.

.
. © chr. 

Myöhään

.
.
Talo oli pahoillaan saapuessani myöhään.
Kuusi usvakurkea haihtunut
heinämaa.
Aurinko laskee selkään
nytaikaan
.
.
© chr

Avokado

.
.
Painautua vasten hajasormin
painautua lujasti lapaluuhun, arkakylki.
Luodaan
hedelmä, kuten avokado, kielenkärjellä
luodaan se mitä ei ole ollut
luodaan uiva kivi
uidaan kullankeltainen
ilman malto
.
.
. © chr.

Sitä kun

.
.
Huoneen aurinko laskee
pilvet valaisevat hetken alastomuutta,
nimesin sydän auki, rinta
peiliä kirjeestäsi
pellavakangasta valuu pieninä
                                                        .
sitä kun me olimme yhdessä
.
.
. © chr.

Kangas

.
.
Pitkä päivä
hengenvetoja siirretty kankaalle,
valuu päällemme valo
.
.
. © chr.

Pimeys

.
.
Kesä kulki puettuna
yllättäen alkaa jo pimeys,
käteni häviävät
eikä taivasta erota oksistosta,
kun maapallo kääntyy radallaan
puut taipuvat sen tahdissa
suhisten
.
.
. © chr.

Kesä

.
.
Hakkuuaukean kuumuus,
ojennetulla kädellä voi koskea pääskysten lentoa
ne lähes päälakea,
villivadelmat

keskiyöllä lehtokurpan orr orr pisiks
yli näkymätön,
pihalla ikkunavalossa matot kuivuvat
mäntysuopa
.
.
. © chr.

Rikhardinkatu

.
.
Rikhardinkadulta hän löysi postikortin
vieraan kaukaisen mantereen,
toisen ajan, joka pakenee avaruuteen

merkkejä

"Iloisesti tervehtien"
tyhjän kartan aluetta

puhelin soi harvoin

vastausta piirretään

.

.

. © chr.

Huone

.
.
Yksi ukkosen jyrähdys
hän näytti minulle lammen
pinnalla kasvavat oksat,

havahtuneen linnun  kaksi laulua
hämärän huoneen lantio
hartioiden varjo,

kolmas värähdys lämpöä
viipyvät tauot
unen hengitys toisemme kasvoille
.
.
. © chr.

Piilo

.
.
Viidennentoista heinäkuun piilo veden alla
pimeä pinta nousee ikkunaan
tipahtelevat raskaasti ruohot, lehdet
kelluvat maat
.
.
. © chr.

Ilma

.
.
Ilma pakenee pilvien alta
metsäkin.

Kuinka kauan
henkeä haukkoen me
peilityynet
.
.
. © chr.

Hiili

.
.
Lentokorkeuden ovesta syöksyvät sisään kirskulinnut,
sinä tummansinisestä varjosta, ulos vaaleaan
silmät kiinni
silmien takana kasvojen hahmotelmat
siiville variseva nopea hiili
.
.
. © chr.

Ištar

.
.
Ištarin portti on auki,
jumalien tyttäret kerääntyneet,
valtakuntien valtiattaret surevat
tunteja vaikeroineet paahtavassa auringossa.

Ištarin portti on auki,
kuollutta paimenjumalaa kannetaan
seitsemän päivää
seitsemän haavaa iholla,

sinisistä kivistä alkuhärät
alkuhäristä leijonat
leijonista sirrušit
sirrušeista seetrit

Paenneet jumalat,
Ištar
.
.
. © chr.

Koira

.
.
Kammattuani  metsäpohjan
auringon koira alkaa haukkua ja laukkaa,
täytyn rungoksi muiden keskelle
täytymme valoksi
heinät punaisemmiksi
nisäkkäät ja niiden puhe, hyönteiset, sinisemmiksi
koiralla on kiire
.
.

.

.

.

. © chr.

Sisältö

.
.
Pakkaan matkalle viisi naista,
jotka rakastivat rakkautta.
Laukkuun häilyvän kuvan.
Lisäksi makuusija
             kukka ja
             kirjoitusmerkki.
Pala palalta maa katoaa,
             paikka jolla seison
.
.
. © chr.
            

Keltainen

.

.

.
.
Yritin selittää väriä hänelle, joka ei värejä näe
illan rypsin kukkia, keltaista;
sulatetaan kielelle kirkasta ylärekisteriä
valahtaa suupielestä hohtavan
                                                         harha-askeleen,
soutaa tuoksu kuin peltoa viistävät
valot aineeksi.
.
.
. © chr.

Alueita

.
.
Vihreä on täysin tasaantunut,
mutta maisemaan puhkesi laajoja
keltaisia alueita.

Yöikkunat auki
ja päiväovet ovat

Vieläkin odotamme alkavaksi jonkinlaista lämpöä,
kääntyisi päin
helisisi
.
.
. © chr.

Linja

.
.
Vedenpaisumuksen jälkeisenä aamuna
rantauduimme kottikärryillä härjän vatsaan,
kuulimme siellä nuoresta miehestä,
joka vartioi ja istuttaa puita Orionin linjalle.
Kiipeilemme,
tutkimme säästyneiden (eli kestävien) oksien lehtiä ja suonia.
Vesi laskee hitaasti.

Pilvet repeilevät latvoihin
kuu kohtaa nopean Venuksen ja Jupiterin

alkaa ravun aika, se jättää iholle pysyvän jäljen
neljännen huoneen,

olkaimet putoavat


yöllä tavoitan ripsistä kaukaisen
suoran rivin havinan
.
.
. © chr

Ukkonen

.
.
Astiat helisevät ja talon hirsikehikko tutisee. Pihalla matot mukakuivuvat
Lopulta pimeys kaatosateeseen.
Kynttilälle hyvää yötä.
.
.

Hetkellä

.
.
Vihreä muuttuu mustaksi
ja lampaat laskeutuivat yöksi laitumelle
ja minä pitelin häntä sydäntäni vasten,
vieläkin hetkellä
kun ikkunaan kannettiin paikka josta katsoa
pihan autiutta ja mitä heinät ajattelevat
.
.
. © chr

10kg

.
.
Kymmenen kiloa manssikoita
juuri purkitettu.
Ei runoa.
.
.

Virta

.

.

Täysi aurinko, karpin evän värinen

virrassa paikallaan letkuttelevat kalat

vesiperhoset syntyvät pohjan hiekansiruista 

nostavat jokea siivenmitan

.

. 
. © chr.

Maantie

.
.
Maantie laulaa ja vaahtera tien varressa.
Kohtaamisten ja erojen päiviä.
Lähden aina kauemmas
tulen menosuunnasta
väistelen kohtilentäviä,
kerjuuääniä, pesättömien koiraiden kutsuja.
Nousen makuultani, heinään jää painauma,
en katso sitä enää.
Hyttynen on hyvällä pistänyt
ainoaan suojaamattomaan kohtaan.
.
.
. © chr.

Aika

.
.
Olipa kerran illassa kirsikkapuun siluetti.
Olipa takana pilvetön, kerran turkoosi valo.
Suitsukkeen ohut nauha kiertämässä näkymättömät.
Olipa kerran aika illassa
jäämässä kiinni
rahkile, katse etsimässä luumarjaa
.
.
. © chr.

Lämpö

.
.
ruoho on märkää

lämpö pistelee alastomia,
läpäisevät auringon
.
.
. © chr.

Sade

.
.
sadetta
pysähtynyttä lämpöä
kasvat takaani eteeni
kasvatat minuun
mitään muuta niin kaipaisi
sade -de -de
kohoaa ja murtuu
nousee vesi de-sade sade
.
.
. © chr.

Ääni III

.
.
Sataa melko rankasti
         etenee mykkä läpikuultava verhopilvi
Netistä voi aina kuunnella auringon ääntä

Sadevesitynnyri pisaroi,
         kirjosiepon poikanen hukkuu
         äänettömästi
.
.
. © chr.
 http://solar-center.stanford.edu/singing/#sing

Maisemissa

.
.
Olen maisemissa,
poskeani vasten omani
.
.
. © chr.

Maljakkoon

.
.
Kipaisen hakemassa pihalta
maljakkoon yöpukuja.
Valkoiset ovat puhkeamaisillaan,
päättelemätön, iho
.
.

. © chr.

Tuuli

.
.
hei hei tuuli leikkii
puhaltaa talon läpi
ikkunatuuli verhossa
tavarat järjestää tuolin pöydän,
hei hei tuuli vihtoo
lattiatuuli
pöllyttää pölyt, piiskaa matot,
hei hei tuuli kuivaa suorii lakanat,
unituuli vuoteessa
tyyntyy tyynylle
vilkutamme vielä nuku hei hei tuuli
nukkuu
tuhisee hei hei
.
.
. © chr.

Kehrät

.
.
Nukkumaan mennessä riisuudun kivistä,
puen sulan, suljetun silmän,
oikealle ruusun
taakse kevyen keltaisen.


Tasaisin askelin levollisuuden värit
illan ikkunoiden kehrät
.
.
. © chr.

Kukat

.

Unen jäljet hänen kasvoillaan


Kimonon avautuessa

pudonneet kukat

.

. © chr.

Järvellä

.
.
Kuikat uivat kuun yli
kaislat sulavat

Hauki ei romantisoi:
lyö peilin rikki
.
.
chr.

(suora lähetys Karjalohjan Enäjärveltä)
.
.

Näkyjä

.
.
Sydämiä pidellään, eläviä ja kuolleita,
suljettujen silmien näkyjä,
aika tihenee ja irrottaa,
ottaa taas kiinni,
koskettaa lujasti

ohut sade ei yletä maahan
.
.
. © chr.

Sanat

.
.
Avaan veitsellä kirjan sivuja
kenenkään lukemattomia kirjaimia
"Mutta sanat eivät voi kertoa kaikkea. "
.
.
.© chr.

.
.

Oma

.
.
Se on nyt oma
se on tiine

Pappien kirkon takana, takana markkinahäly
sidon vyötäisen lammaselukkaan,
syödään naurispuoli, villakylessä torkku

Kasteiset helmat silottaa kotipellon syrjää
leipätähkien haju,
elukan askellus

auringonmyöhävaloa jatkaa kuu
ruwisrääckän rinta
.
.
.© chr.

 

.

.

.

Suojakasvi (Satakieli II)

.
.

Pesäsyvennys on kolmikerroksinen rakennelma kuolleista lehdistä,
joita edes asiantuntija ei pysty tunnistamaan.
Lehdet jauhautuvat pikkuisen linnun rinnan alla murusiksi,
mutta pesien suojakasvit kukoistavat kuin oppikirjojen sivuilla:

Kasvaa suojaisa tervaleppä
sen suojassa karhunputki
sen suojassa hyvä nokkonen
ja tähtimö, suojaan suloinen pesämalja,
tähtimön suojassa tuomi
sitten vadelma, punaiset pensaat
sen suojassa mesiangervo
sitten heinät ja maitohorsma
niiden suojassa keskikerros
paju, pajun huilulaulu
vuohenputki, odottaa poikasia
sudenmarjan syötti
oudon korkea terttuselja
ranta-alpi kuulee
pihlaja-angervon selkärangattomat siemenet
vaahteran armo
ja koiranputken suojassa
lopulta valkovuokko,
jonka arvaamattomaan suojaan ei voi rakentaa:
valkovuokon lehdet kuivuvat ja katoavat pian kukinnan jälkeen.
.
.
.© chr 

Satakieli

.
.
Catawarastas, elikkäs
oikealla satakielisellä, ompi omansa lauluoksa
ynnä 410 fraasia esittää
"Yxi caunin äänisin lindu".
Porilaisen satulasepän Sadleruksen poikanen
lausu AD 1637 ulkomuistosta seh yörastaksen täyde säkeet.

2000-luvulla tutkimuksessa satakieliä opetetaan
etenemään lentotunnelissa,
ennätys:  6300 kilometria,
 
mutta syyskesällä
Itä-Afrikan hautavajoama soi
lintujen määrästä piripintaan.
.
.
.© chr

Pesä

.
.
Juuri nyt ei sada.
Takki kuivuu.

Kannattelen pään päällä tiivistä sammalkoria
linnunpesää,
juuri nyt laulava
.
.
.© chr.

Valkoinen

.
.
Häilähtelevä liike
valokehän ulkopuolella,

paidan kaulus, hiha
pienet hiukkaset iholla

valkoisen
riisuisi pois

joen uoman
.
.
.© chr.

Koti

.
.
Luumarjatyttäret etsivät kotitaloa,
vierellä kulmikas koira
kantaa satulaa ja isän kuvaa,
ovilta suunnistavat seuraavalle.

Otsalampun valossa
metsä aukeaa kuin loppumaton huone.
Kutsuvat sitä nimeltä.
.
.
.© chr.