.
Yökorentojen yöt
huoneessa
laskeutuu matolle suljettu
ilma
siivet pystyssä suljetut
seinät
vastakkain
ylöskammatut hiukset
paljastavat
niskan hohde
varovasti suu, aavistus
välähtää melkein
kadonnut
.
.
.© chr.
Unenomainen yllä
VastaaPoistaen vähennä en lisää sanoja
säkeet hoituvat loppuun.
Unien salat tunnelma
siipivälähdyksen jälkeenkin kl
VastaaPoistaLuen tätä runoa näin:
Runon kakkossäkeistössä on maalauksessa tai valokuvassa kuvattu nainen,
jonka hiukset ovat ylöskammatut. Hän on asettunut varoen paikalleen kuvattavaksi.
Ensimmäisessä säkeistössä on se, mitä kuvan nainen näkee huoneessaa
ympärillään, tai mitä kuvan katsoja miljöössä näkee.
Tekstin kirjoittaja sen sinne kirjoittaa.
Runossa ei ole yhtään minä-muotoista verbiä, eikä varsinaista kertojaa,
paitsi runon päättävässsä säkeesssä välähtää se, minkä kirjoittaja tavoittaa,
ennen kuin se katoaa.