Valaan luut

.
.

Kirjepaperin paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,

keksin sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.

Pedon rasva palaa lampussa

          yökaudet

pystyn lukemaan suorassa

          mustevirran kaihoa.

Luunsahaajien hengitykset alkavat vinkua,

soivat kuin valtameren laulu.

.

.

© chr.

(kuva: Exhibit Galleries Blog)
.
.

Vanhan Annan aatto

.
.

Vanhan Annanpäivän aattona

räntäsade on painanut sananjalat maahan

kuolleiden koirien haukun

hävinnyt vihreä viitta

mettisen pillin ääni

metsän aukko syöttää taivaalle parven

paljaiden piiskojen lävitse.

.

.© chr.

Minä rakastan sinua

.
.

Olin syöttänyt sinulle paistetun, jauhetun sammakon.

Vainajien päivän ilta,

en voinut enää mennä kauemmaksi -

maahan jäätyneet omenat painoivat selkää

maatuvat makeat, palaamassa juurilleen paalu-hiusjuurille matojen kairat, kastemadot,

pimeä kuura nuoli reiden sisäpintaa.

Vyösoljen takana upottaa,

ajattelin sytyttää valot,

mutta sytytän hiuksiin hedelmät.

Ensimmäisen kerran koen, vahvasti esillä

monenlaiset kasvosi vuosien seassa, tumman,

tuoreen ja samalla uurteisen ohuen,

paljaat toiveet olkapäillä, miten ruumiisi polvillaan

taivutat sormin valvovan yön maahan

sinä levität minut, anastat haikua

menneisyys nilkoissa, avonaisen halun värisevän kohdan

ulvomisen kynnyksellä

uimme lisää aikakoneen muistia

tyyni sää kantaa puutarhan reunoilta villien eläinten liikkeet, haukahtelut,

en pelkää pimeää, mutta

pelkään sanoa pimeässä ääneen

kuten sanat

”Minä rakastan sinua”

kolme kaikkein vaikeinta sanaa maailmassa,

mutta mitä muutakaan voisin sanoa?

©
chr.


Solas - Lament For Frankie

Nyt näyttelyyn!

.
.
'.

Kipu

.
.

Äänettömyys painautuu vasten
hellänä ja rivona,

kun huuto on lyönyt

suustani valuu loppu

ihosta maito

joka askeleella verisuru.

Minä kannan sinut hautaan

päivittäin kannan sinut

pienet luut kannan

pellavan, liekokapalon

aukileen aarteen,

minä kannan sinut

kuin kaukaisen huilun

nuottien välisen sävelen

pyiden korpeen kannan sinut

pyhien pääskysten päälle.

.

.© chr.

Maisema ylös lähteestä

.
.

Virtanäkinsammal kasvaa tiukkana koskikivissä.

Helppo kiivettävä, vartalonmyötäinen, keskisuoni ei paina.

Voimia tarvitaan silti: liukas alustan valuvesijuonne ja

yläpuolella irvistää löyhä tupas,

sen punaiset suuvarushampaat,

irvistän takaisin jokaiselle itiöpesälle,

en tohdi suututtaa.

Pärskevesipisarat kiiruhtavat uudestaan puroon

jäänkarvaisina peileinä.

Kenen huulet ovat siniset,

raajat rypistyneet kosteassa?

Rannallaistuvaa tervehdin nyökäten;

hyvin hauras purokinnas

painaa peukalot vatsalehtiin.

Lehtisolujen öljy kimmeltää valossa.

Se on huulettava, se on hengästin.

Pesäkkeenkannattimen alla on valaistu tyhjä huone,

maiseman laajat välipinnat.

Päältä katsoen latvat aukeavat litteinä, suppeina ja tiheinä.

Näen alhaalla juurtumahapset,

kutovat peitettä ja patjoja.

Mätäspinta haroo, vesivarastoa imeskelevä rahkahuokonen.

Kohenevat sulkahaaraiset sammalet

kapenevat sirpit pursueetteriin, universumiin

aaltoileva

yläviisto viskouu, neulanen,

eteenpäin se pitkospuu!

.

.© chr.

雅楽 盤渉調 宗明楽（二返） 龍笛独奏

.
.
.
Pidentyvä pimeä
katsuran keltainen,

sydämeni
.
.
.
© chr.

Kuin satu

.
.
Järven pohjalla istuu imeväinen,
pieni tyttö
katsoo pintaan; auringon vettä veljen kädessä
syöttää kanoille simpukkalasteja.


Apteekkitukusta saapuu tilaus:
jälleen tarvitaan kuivattuja muurahaisenmunia,
keikkuvat portilla vahtikalkkunat.


Talon värissä vakstuukien kerros
                      Tsaarin kilpi
                      kestävät vadit
                      munanvihreä kaappi
                      Moskovan musta
                      Siperian sini
                      Shaahin puna
heinästä huussi, etelästä ikimänty.


Sadantena vuonna synnytysten sauna
ottaa askelta sivuun,
ovi pysyy kiinni.


Hän astuu tottuneesti järveen,
ui valoon.
.
.
© chr.
Kiitos inspiraatiosta S.M.

Heinäkuun ilta

.
.
Ikkunassa hämärtyvät hedelmäpuut,
metsikön taakse laskeva aurinko
löytää pihaltani kirsikan oksan.

Päivä on tuntunut pitkältä.

Oven takana odotamme vauvan ensi-itkua.
.
.
© chr.

Kun sinä synnyit (uusinta vuoden takaa)

.

Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla

vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat

leikkauspöydän lamput punertuivat,

enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.

Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut turhaan korkeiden  talojen portaat,

ja ne vieläkin miettivät mihin minut lähettäisivät,

että sinun sulkeutuneet silmäsi syntyisivät

ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,

koska sinä

et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa

vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.

Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin

yksinäistä ilmettäsi

ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit,

nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.

Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,

radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
lopputahdeista

alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.

Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,

ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja

ne palavat auringossa aina kesäisin.

.

© chr.

Heinämaa

.
.

Kuivuneen heinämaan holviin

jätämme hämähäkit vaimeakeltaiseen

huhtikuun multa

(haju, jonka löytäisi jokaisesta keväästä)

kuljemme paahdemuistoa (alleviivaisin maan tuoksun)

kaarrumme onkaloihin

kaarrumme

onkaloihini

Hän leikkaa kyntensä

veistää sen veneeksi

soutaa ja

sydämeni on täysi.

.

.

.© chr

Silmut aukeavat

.
.
Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät

korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
                                        maata vedeksi

edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
  yksinaaraksiset
  yhdeksänkoiraksiset

sikiäinnaurussa.
.
.
.
( Kirsi F:lle)

© chr

Nelirivit

.
.

maaliskuussa kampaan hiuksia
taitellussa kimonossa kehon lämpö

oksien kärjissä huolelliset pisarat

- haikaran pesällä sataa

melkein koko kuunkierron

paperiseinän takana tyhjä huone

levittää nyt kirjoitusvälineet

mustekiven kirjailun

lauseet valmiiksi piirrettyinä

tunkeutuvat sisääni

hitaasti öljytyt ruumiinosat

- sydän lyö ylimääräisen kerran

mikä on vuoteen nimi

mikä on päänalusen nimi

seinien nimi huoneessa

kun täydellisestä hetkestä noustaan

sateen              valkoinen         katseeni               pesällä

pudonnut         lasin                 sija                     valmiina

pitkä                väri                  kohottaa             ensimmäisen

viiva                ilmassa            huhtikuun             muna

.

.

.© chr 

(mobiililaitteella lukiessa rivitys vaihtuu)
.
.

Huhtikuun menyy

.
.

Kevät kiertää tupaa,

tarjoomme sille läskipiirakkaa,

hienoina viipaleina tilsityn vasikan,

ynnä viheriöitä maustimia.

Rautapata veivaa puolitoista tuntia ympäri,

                            seinäpapereissa tanssii rasvapilkut

                            ympäri kolisee padan sanka

pöydän jalat penkkien parina,

nautaelukan naukuvat kengät

kaikkein pisin henkitorvi,

joista viimmemainittu mezzo-soprani.

.

.

.

© chr 

Siskolleni

.
.

Tällaisena kevätaamuna minun siskoni ei ollut vielä syntynyt.

Mustavalkoisessa kuvassa katselen suuren ihon maininkeja

pinnalla risteilevät valon paljaat oksat.

Kun syreenit puhkeavat lehtiin syötän niitä vauvalle,

täytyyhän jonkun talossa hänet hoitaa.

Kylpyhuone sortuu, parveke putoaa,

sisäkatosta tihkuu vesi,

me kaksi uimarenkaalla käsipohjaa.

.

.

© chr

Talonpaikka (julkaistu LahtiSoundsPoetryssa 26.3.)

.
.

Kolmen tulen sytyttäjä

saa nuotion sijalle haltian

sen valkean omistajan

kämmenelle pyhäkköpuun

kodinpuun koko maailman,

saapi näkemisen taidon

hieroo silmiin yökön verta

ajatusten hedelmän:

      latvusta oksalta haaraa

      ylinnä raukka ihtiriekko

      majaileva liekkiö

      karahkoilla keikkaan väki

      alinna mänkiäiset

      risuilla liekkiöt, tyhjäset.

Tässä tulensytyttäjän varjosielu

suojeltu talonpaikka

kotihaltioisten kartastossa

haltian itkusta omansa

      uhrimaito lattian ravos

      salvoksessa hopearaha

.

.

.

© chr.

Sinulla on nimi

.
Vasta kun sinulla on nimi
saat kirjoittaa illan sinisestä hetkestä.
Se olkoon sinulle varattu,
huoleton tarkka muistiinpano,
talon ikkunaan kävely.
Silmiesi lasit
sulkeutuva väri.
.
.
.© chr

Valolaukka

.
.

Kuu juoksee männikössä

valolaukkaa

keskellä peltoa seisoo sänky savisaappaissa

häntä kohti horisonttia

uskoo koiranheinään ja piikkisiin siemenkotiin

metsänrajaihmisen laveerattu piha

talventörröttäjä, tähtitaivas

aukeaa puusohvalta kuin paperikotelo

jossa siivet on käännetty lepoasentoon

aavalta rantaan

jään alla ulvoo ison kalan käännös

läpi kasvavat ruusut

.

. © chr. 

Nukkuva huuhkaja

.
.
"jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle,

tältä voi kysyä mitä tahansa." ruotsal. uskomus 1870-luvulta.

Jos voi kysyä mitä tahansa,

asettaa oikean rinnan

nukkuvan huuhkajan päälle

jos rinnan päälle

asettaa oikean

nukkuvan huuhkajalan,

jos oikean jalan

asettaa nukkuvan huuhkajannan päälle,

josikean rinnan päälle

voisettaa mitä tahansa

nukkuu huuhkaja

josettaa nukkuvan

huuhkajan rinnan

oikeanlan päälle,

jos nukkurinnan

asettaa jalanäälle

voi oikealta huuhkajalta kysyä

mitahansa

jos nukkysyy

mitä tahansa

voisettaa tältoikean jalan

huuhkajan rinnan päälle

jos rinta voi kysyä

asettaa huuhkajalan

oikekuvan päälle

jos jalkasyy oikein

voi huuhkajasettaa

rinnukkumaan

jos oikeallalalla kysyy

valta huuhkajalta

voi rinnan pääsettaa

mitänsa

jos mitä voisyä

voi nukkuvannan

asettaa oikean huuhkajanjan päälle

jos oikesyy mitänsa

voisettaa rinnan huuhkajäälle

jos voiukkua räällä

kyhuuhkaja

mittahansa
nukujalan
nuku 
ku
nu
y
.
.
.© chr.