perjantai 14. joulukuuta 2018

Puhtaat tähdet

.
.
Palaamatta lentävät puhtaat tähdet
pimeys on rakeinen.

Älä herätä minua
vielä

tumma laahus
.
.

©chr

torstai 13. joulukuuta 2018

Joulu


.
.
Vaaleaksi kohmettunut rasva muodostaa paikoilleen jämettyneen putouksen alas pöydältä,
kuluneella puulattialla meren, oksakohdat kohoavat saarina;
porstuan pöydällä, uunipellillä, aukirevennyt ruiskuori,
kuin kinkku olisi räjähtänyt ulos kypsyydestään;
parvi tiaisia, keltasirkkujen rinnat suojaisen tarjoomuksen selässä juhla;
koirien kielet seuraavat lihaa jo kuorrutetaan hiellä ja mielialalääkkeillä;
eineslaatikoiden uunista tulvii uupumus, äidin ikävä jonnekkin aikaan jota ei enään ole;
hän ei halua lähteä haudoilta kotiin, painaa päänsä jo kauan sitten ruohottuneeseen maahan.

Sormus kimmeltää, kokeneet sormet liikkuvat flyygelin koskettimilla, Isoäidin haamu,
Stille Nacht, heilige Nacht, hän laulaa muistissani Maria Callaksen äänellä,
lämmin ylväys ja joulun taika sataa päällemme, leviää
punaviinitahra, kuuma luumuhillo, steariini pesulapuhtaalle pöytäliinalle;
leijonatassujen ääreen tarjoillaan koirille vermuttia;
graavilohta on vain aikuisille;
kuusipuu on ihmeellinen tuntikausia paketteja sukelletaan sen kätköistä;
neulaset viihtyvät sukissamme kunnes porstuan pöytä alkaa jälleen vihreänä orastaa;
uusi sato kypsyy.
.
.

©chr



torstai 6. joulukuuta 2018

Saako tulla laulamaan

Jo ehkä perinteeksi muodostunut esitys luvassa kyläyhdistyksen pikkujoulussa perjantaina 7.12.18 metsästäjien kodalla, nuotion äärellä:
.
.

Saako tulla laulamaan


Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta
viima ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,
ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.
Talventörröttäjät, piikkiset siemenkodat,
tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo.
Kylä pysähtyy, tuuli painaa posken koivuun,
pysähtyy valtaojan leppien marssi,
hirvien makuu nousee katsomaan,
Tuhkasillan vesirotta kuulemaan.

Tiellä pimeässä kulkee kuin kuningas, Mäyrä,
kultainen kruunu, laulunsanat kainalossa,
tiellä kulkee viitan sihinä,
kulkevat aurausmerkit.
Loistavaa Jupiteria näytetään pilven raosta.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti,
kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.

Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla Suomusjärven tiellä, lähestyy,
hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet,
häntä kohti horisonttia.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä,
helähtävät, ja kumartavat:

Hyvää iltaa,
saako tulla laulamaan jokaiselle
metsäsaarekkeen säädylle,
joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,
sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:
(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,
kun päivä istuu pesässään
ja aurinko, armollinen mejesteetti,
lepää vuoren onkalossa,
kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.

Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi
joka elukalle, nisäimeväisille
aitan alle, saunan vintille,
kivimankelin kaukaiselle maalle,
silloin kaikuu uuden ajan onni,
särkyy vääryys,
ja joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Lopultas me toivotam
ja me toivotam asukkaille, pellon reunoille,
savisaappaille, poikkikulkijoille,
pakkasveden melojille ja päällekutsutuille
Korkeatäyttä Juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;
Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,
laulaa männikössä valolaukkaa.
Mäyrä, kultainen kruunu,
Musta Rinssi
ja urhoollinen Lukki,
kaikki kumartavat ja lähtevät
tuosta ulos, siitä munkin matkani pitää.
.
.
chr.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Kipeä muste

.
.

kipeä muste
puheet, ruoste
saniaisten sulkakynät
miten kehtaavat maleksia näin tavut
runot juurtumatta
päivänvalolauseesta kirjanpainajien toukat
(nuo kastittomat kuninkaat)
luovat äänettömät sanat
tavuja pidemmät, jotka eivät yletä vielä sanoiksi
sanojen rivit, jotka eivät kasvaneet lauseiksi
ja lyhyen säkeen viserrykset
leikatut sanat
varkaan kieliset sanat, jotka pakenevat
paperin säikeet, suikaleet
äänettömän äänet.
Lue laulutervehdys puilta, ne ovat runoja
äänipuilta kaikupohjilta
sananjalkojen alta salatut sanat
kuiskaavat tavujen siemenet
hennot juurihunnut
.
.

©chr


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Jonain tällaisena

.
.

Jonain tällaisena yönä
olen hyvin pieni
hevosen kuvetta vasten.
Se korskuu hyttysille
aavistaa lähdön
ja lannan haju on turvallinen

Lähestyvä lumi tuoksuu jo
ilman tumma reuna.
Yön rinta on syvään maatunut kavioihin,
ja yllä kohoaa hevonen kuin vuori

Tällaisena yönä
pysähtyy laukasta
syksyn ensimmäinen mustuainen
kyljet vaahdossa,
tarjoaa käden
pimeän käden
.
.

©chr


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Pienet ahvenet

.
.

sylintäyden järvi
uitan vatsaa
ajelehtii pohje
uiskelee varpaat,
kalat odottavat silmien sulkeutuvan
ripsien piilopaikkaruo´ot
pienet ahvenet näykkivät nahkaa
ahvenet syövät, mitä jää   ,    jää
sen vesikirput syövät
pohjamudan kehitysvaiheet
sudenkorennot suursyömärit syövät
täyden sylin, järven,
levitän hämärän, ilmeitä täynnä
levitän rannoille
.
.

©chr


Sisältäni

.
.

Tähdet kasvavat silmistä
revontulien siipisulat
jouto, rikka, mikäkukka
kasvin salainen voima
siemenkota, juurtumaton latvatuuli
kerrossammalkerros
ja haapa, joka kulkee hitaasti, mutta
ei päästä sisään, tai päästä vähällä,
Metsä sisältäni kävelee polkua
oksakohdan ihoa
riippuvaa, pystyä
.
.

©chr


lauantai 17. marraskuuta 2018

Kuunpimennyksen aikana

.
.

Kuunpimennyksen aikana meri nousee taivaalle
rapujen askeleet, pohjan ruohot taipuvat
läheinen joensuu kertoo virtauksen
kuviteltu valas huokaa

Peilimaan selän alla aukeaa
molempien totuuksien sali
loputon hengityksenpidätys
lipuu sukellusveneen haamu

Täällä sydämet punnitaan
vedetään laaksoihin, toiset valuvat syvänteisiin
kajastaa yön tapetti,
takana täydellisen ympyrän varjo

Kerro kuu, kun kukaan ei nuku (nessun dorma)
miten pysähtyvät valkoiset tähdet
yhtyvät linnunradan päät
syksyn myöhäinen loppu
.
.

©chr

torstai 15. marraskuuta 2018

Piirroksien

.
.

Piirroksien taipeisiin, iholla,
joihin ei yletä kirjoittaa,
jatkaa jälkeä korkea sävel
kahlaa, kukkii, soittaa huilupilliä
kutoo huoneen, solmii heinää,
vuoteen todellisen kangastuksen
ja maa on pehmeä ja lähteiden vesi
ja nahka, joka toisen päältä on otettu,
toisaalle annettu,
ja vuoteet, joissa lepäsit
jotka vuodet
ripset, silmien räpäytys
kukoistus
ja ruusut
ja ruusut
ja ruusut

©chr


Luurangassa

.
.

Luurangassa heijaa korkein puu
juuret syvään maanvahaan,
irtoaa keuhkoista mitattu huone
onttojen pesäkolojen vihellys
käsivarsilta vapaus uunilinnuille
kierivät helmalta hedelmykset
ilman malto valuu mahlana
peltoaukean vapaus
vapaus sukeltaa metsäpohjan
ylösalaiset ovet
puu puulta kumartuvat puoleen koivujen reidet;
hengitä vain kevyesti, pitele,
hauras sydänveistos


©chr


Vie matkaansa

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.
Metsän kylki huuhtoo lävitse
uudelleen hivelee pimeä,

oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;
ruodittomia hampaisia
kohenevaisia haarovia
Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä pituinen sudenkaarne,
pellonreunan syvä hetki, maan loppu
varteni talven kuljetettavaksi.


©chr


maanantai 12. marraskuuta 2018

In English part II

A friend wrote to me it´s a pity one cannot understand my Finnish poems.
So I tranlated a couple in English.
It was difficult because I create words of my own,
such as "helmiäiskieli", "ihokuva", "vaahtomeri" 
(pearly strings, pictures of skin, the foamy sea)
words that you don´t find in a dictionary. And also difficult
because the lack of practise.
How did I do? What do you think?
.
.
Hämärät laitumet



päivänverhosta kannettu
hämärän laitumet
sanojen tieltä hyönteiset.
Liekki väsyy
saaret irtoavat vedestä
saarekkeet pellosta
rungot maasta, latvat juurista
pimeys erottaa laulut linnuista

tämä kuva näistä käsistä
katseen kuvasta, silmäsi;
sinut minusta;
viidakon kaihoisin laulaja
havumetsän hartia
hyväily sylissäni,
yhä syvemmät
sadeveden jäljet



Dusky pastures have been carried
out of the daylight´s curtain
insects give way to words.
The flame gets tired
islands set off from the water
woods set off from the field
trunks off the earth, tree tops off the roots
darkness separates songs from the birds

this picture from these hands
the look sets off from the picture, your eyes
you from me;
the most longing singer of the jungle
pine forest´s shoulder
the caress in my arms,
deeper and deeper
the marks of rain
.
.
.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

In English

A friend wrote to me it´s a pity one cannot understand my Finnish poems.
So I tranlated a couple in English.
It was difficult because I create words of my own,
such as "helmiäiskieli", "ihokuva", "vaahtomeri" 
(pearly strings, pictures of skin, the foamy sea)
words that you don´t find in a dictionary. And also difficult
because the lack of practise.
How did I do?
.
.

Kun syys

Kun tuuli lopettaa tuulemisen
laskeutuvat pilvet
kylmästä säkenöivät jalkapohjat
valo muratin lehdelle,

kukat ymmärtävät syksyn
uudenkuun juuret
rukousnauhat sidotaan
vastasyntyneeseen varsaan
pyrähtää unohtunut lintu
hetken keinuva oksa,

taakka lasketaan maahan
maa ottaa vastaan

kun havuoksa, kun lehti, kun täyteys
pysähtynyt askel

haistaa maatumisen, makeuden,
hetken, hetken
kahisee joenmutkan ruovikko,

lampun liekki palaa tasaisesti
juomavesi loppuu maljasta
ikkunan kosteus pyyhitään hihaan
suu suulta pyyhitään suudelma
kuivan tasangon horisonttiin


When autum

When the wind stops blowing
from tree to tree is the fatique brushed
clouds descend
soles spark with coldness
light falls on ivy leaves,

flowers understand about autum
roots of the new moon
rosary is tied a
newborn foal
flutters a forgotten bird
a branch swings for a while,

a burden is laid on the ground
and the ground accepts
gradually disappers warmth
when a spruce twig, when a leaf, when fulfillment
a step comes to a stop

smells decomposition, sweetness,
for a moment, a moment
riverside reeds sighing,

the lamp flame burns steady
drinking water runs out of the bowl
the moisture of the window is swiped into the sleeve
from mouth and mouth is a kiss wiped
to the dry plain´s horizon
.

.
.
.

Halla

Valkea kuulas;

hallan vaalea hansikas taivuttaa pitkää heinää
nojaa seinään, katsoo huoneeseen;
lasiheijastuksessa lokakuu paisuu haavikon läpi,
haapojen rungot, lehdet rakastaa, ei rakasta, rakastaa;
kultainen sade jatkuu.
Hallan sydän on korkean taivaan värinen, kehrää
jäätää lahdenpohjaa, kahlaa, laulaa
meloo joutsen, auki tyyntä ja vettään,
vettä, jonka pohjassa pääskyt viettävät talvensa.




The Frost

Pale white shimmer
the white glove of frost is bending long grass;
leaning against the wall, looking into the room;
in the reflection of the window glass october is swelling through aspen wood,aspen trunks,
the golden rain of leaves continues
loves you, loves you not, loves you;
The frost´s heart is the colour of the sky, it is spindling
freezing at the head of the bay, wading, singing
a swan paddling, opening it´s calm and water,

this water, at the bottom of it, swallows are spending their winter.
.
.


Lauluja


Kannan satakieltä taskussa
timanttiterillä ja helmiäiskielillä sovitettuja lauluja
ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden läpi;
linnut puhuvat aina totta,
pitkän yön muinaiset laulut.

Ja koska kauneus on tuska, vältämme sitä,
mutta kädet susina soilla juoksevat,
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat toistemme sisään,
    (varkaan kieltä)

Kadotin kokonaisia kaupunkeja,
koska halusin olla matkalla ja ajelehtia rantaan,
lennättää suostuvia sormia,
mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,
päiväverhon nimeämättömät piirtoheinät,
talvehtivat naamioituneina.

Taivaan paino on lila ja musta



Songs

I carry a nightingale in my pocket
songs arranged for diamond blades and pearly strings
and on my bed the diver bird cries out throuht the waters of the night;
the birds are allways speaking the truth,
the ancient songs of the night.


And because beauty is pain, we avoid it
but hands are like wolves running across mosses
like a blind dizziness breaking into the room
and falling the points of compass within each other
(language of the thieves)

I have lost entire towns,
because I wanted to be on a journey and drift to the shore,
fly agreeing fingers,
but pictures of skin, the foamy sea and a beauty one,
nameless drawing grasses of the day curtain,
they winter in disguise.

The weight of the sky is lilac and black.
.
.
.

Valeaurinkoja

Ennen kuin alkoi sataa nostin pääni;
kuvio seinäpaperissa valuu pisaroita
kultaisia valeaurinkoja
henkeä tapaillen aamuisin uponneita.
Vihreä muuttui mustaksi
ja lampaat laskeutuivat yöksi laitumelle
ja minä pitelin häntä sydäntäni vasten,
vieläkin hetkellä
kun ikkunaan kannettiin paikka josta katsoa
pihan autiutta ja mitä heinät ajattelevat


False suns

Before it started to rain I raised my head;
the pattern of the wall paper flowed drops
false golden suns
in the morning groping for breath, sinking.
Green turned into black
and the sheep went down to the pasture for the night
and I held him against my heart,
even at the moment
when the place to look was carried to the window
see the deserted yard and what the grass is thinking
.
.
.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Olet tässä

.
.

Kirjoita siitä miten;
luumupuiden alla maa on ohut kangas
miten talossa on 29 ovea ja yksi sulkeutuu kun isoäiti muuttuu kultaiseksi valoksi   miten opetella itse sitomaan kengät    miten kantaa hartioilla kadonneita sukulaisia   riikintaalereitta katoava talo

Kirjoita milloin luulit rakkauden milloin antauduit tunteeseen
ruttojuurten alainen metsä yön varjolla jalavat

Syntyy tyttö syntyy tyttö kuolee tyttö syntyy poika syntyy poika
syntyy arki syntyy hampaita syntyy tarpeita syntyy avioliiton valta ja raakuus syntyy se mikä pyyhkii sinut näkymättömiin

Kerro miten ikkunaluukkuihin kaiverrettu puolikuu viipaloi iltapäivän lämmön; olet tässä. Sinä olet nyt

Kerro missä olit huomatessasi kasvaimen miten leikkauksia    kuvaile sädetystä lääkkeitä kerro kuinka väsymys   kuinka hiussänki uudelleen kasvaa

Kirjoita: kielletty rakkaus opettaa mesisienten meden   linnut   muurahaisillekin kuka on kenen   vieraan aviovuoteen lakanat.
Kirjoita kuinka vain odottaa   antaa iltojen kadota metsänreunaa    saappaita painaa savi sydän ja kuu kulkee vierellä ojanpohjaa kuin koira

Kerro kun lapset muuttuvat omilleen oleviksi; Timanttini   Rakkaimpani ja Kalleimpani

Kirjoita: kuinka runo muuttuu ihmiseksi kirjeiksi syliksi   runo sisimmässä alkaa laulaa vieraita kieliä    syö pullakranssia  koristelee sängyn suklaaperhosilla
Kääntää selän kääntää selän   käännän selän

Piirrän itselleni kasvot silmät kulmat   piirrän sanat (kerro mitkä)    maalaan seinät kaadan seinät    maapallo kääntyy
.
.
© chr.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Vaikka lupaus

.
.
.
.
Sekoitan toisiinsa värit
tilhien tui´ut marjapuun latvassa
ne eivät pelästy lentoon;
olen sinulle valo, joka kohoaa yhtä paljon kullasta taivaalle
kuin poimuttuu alas, 
olen suo, kätesi painuu läpi, katsot ylös marjoihin
ja näen sydämesi kamariin,
karkaa huuliltasi huokaus, ettet nyt minuun alkaisi, 
                                                                                   pursujen huumaava metsä, 
ehdi, ja heti avaat maani 
vahvan tuoksun laulaa;
silloin polulta nousevat lehdet puihin,
vihreys kutistuu silmuiksi;

keljan hämärässä karkaa huuliltasi huokaus
korvalleni, solisluulle;
sinuun täällä, en voi,
ja nostaa vaatteeni  syrjään
                                                                                   kuin kuiskaus
                                                                                   vaikka lupaus; , 
katselee yksinkertaisen huoneen ikoni
silmuista jumalasi silmät
kunnes vuodetta huuhtovat vigilian kellot

makaamme vielä valveilla
seuraavat kukinnot, seuraavat silmut, 
                                                                                   karkaavat tiu´ut
.
.
© chr.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Halla

.
.


Valkea kuulas;
hallan vaalea hansikas taivuttaa pitkää heinää
nojaa seinään, katsoo huoneeseen;
lasiheijastuksessa lokakuu paisuu haavikon läpi,
haapojen rungot, lehdet rakastaa, ei rakasta, rakastaa;
kultainen sade jatkuu.
Hallan sydän on korkean taivaan värinen, kehrää
jäätää lahdenpohjaa, kahlaa, laulaa
meloo joutsen, auki tyyntä ja vettään,
vettä, jonka pohjassa pääskyt viettävät talvensa.
.
.
© chr.


perjantai 7. syyskuuta 2018

Muistikuva

.
.
muistikuva
kymmenen päivää uimme ilman alla

syksyllä olet paperista taiteltu siluetti

kosketin
.
.
chr

Hiuksen

.
.
Seisomme vierekkäin
hanhet muuttavat ylitsemme etelään,
jokaisesta putoavasta sulasta tarjoan hiuksen,
maan hyvyys.
Puolenneljättä tunnissa kaikki on ohi,
öisten kukkien kasvot
.
.

©chr

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Lauluja

.
.

Kannan satakieltä taskussa
timanttiterillä ja helmiäiskielillä sovitettuja lauluja
ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden läpi;
linnut puhuvat aina totta,
pitkän yön muinaiset laulut.

Ja koska kauneus on tuska, vältämme sitä,
mutta kädet susina soilla juoksevat,
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat toistemme sisään,
    (varkaan kieltä)

Kadotin kokonaisia kaupunkeja,
koska halusin olla matkalla ja ajelehtia rantaan,
lennättää suostuvia sormia,
mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,
päiväverhon nimeämättömät piirtoheinät,
talvehtivat naamioituneina.

Taivaan paino on lila ja musta
.
.
chr

torstai 26. heinäkuuta 2018

Drogheda II

.
.
Hänen unensa hengitys täyttää huoneen korkeuden
tasaisesti
pihapuiden kyyhkyt,
ja talon viereltä johdattaa kapea polku ylös
rinteen hämärä
vierellä outo kukka, siltakaari
.
.
chr

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Drogheda

.
.
Olemme nähneet irtihakatun pään,
hylätyllä hautausmaalla markkinahyrrän
ja kaupungin peittävät sulat,
huoneemme oven peittävät siivet.
Riisutaan kengät .
Astutaan sisään
.
.
chr

lauantai 21. heinäkuuta 2018

(Pehmein jaloin) Arvo Pärt Fur Alina 1976


.
.
Pehmein jaloin hyppelet edellä
sateen taittamaa polkua,
aikainen kuu kuhertelee ruislinnulle.
Päästän vuodet vierimään veteen,
sateen, polun taitteen,
hyppelet pehmein jaloin
aikainen kuu.
                                      Laula lasta ruislintu
                                      laula unikukka, sudensammal
                                      nuku koiranhäntä, kissankaisla
                                      nuku pääskynhattu, piimäheinä

synnytä suljetut silmät
.
.
Hanna, k.21.7.1987
© chr.