Saako tulla laulamaan

Jo ehkä perinteeksi muodostunut esitys luvassa kyläyhdistyksen pikkujoulussa perjantaina 7.12.18 metsästäjien kodalla, nuotion äärellä:
.
.

Saako tulla laulamaan

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta

viima ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Talventörröttäjät, piikkiset siemenkodat,

tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo.

Kylä pysähtyy, tuuli painaa posken koivuun,

pysähtyy valtaojan leppien marssi,

hirvien makuu nousee katsomaan,

Tuhkasillan vesirotta kuulemaan.

Tiellä pimeässä kulkee kuin kuningas, Mäyrä,

kultainen kruunu, laulunsanat kainalossa,

tiellä kulkee viitan sihinä,

kulkevat aurausmerkit.

Loistavaa Jupiteria näytetään pilven raosta.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti,

kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.

Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Suomusjärven tiellä, lähestyy,

hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet,

häntä kohti horisonttia.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä,

helähtävät, ja kumartavat:

”Hyvää iltaa,

saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

”Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässään

ja aurinko, armollinen mejesteetti,

lepää vuoren onkalossa,

kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.

Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi

joka elukalle, nisäimeväisille

aitan alle, saunan vintille,

kivimankelin kaukaiselle maalle,

silloin kaikuu uuden ajan onni,

särkyy vääryys,

ja joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Lopultas me toivotam

ja me toivotam asukkaille, pellon reunoille,

savisaappaille, poikkikulkijoille,

pakkasveden melojille ja päällekutsutuille

Korkeatäyttä Juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;

Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,

laulaa männikössä valolaukkaa.

Mäyrä, kultainen kruunu,

Musta Rinssi

ja urhoollinen Lukki,

kaikki kumartavat ja lähtevät

tuosta ulos, siitä munkin matkani pitää.

.

.

chr.