.
Jonain
tällaisena yönä
olen hyvin
pieni
hevosen
kuvetta vasten.
Se korskuu
hyttysille
aavistaa
lähdön
ja lannan
haju on turvallinen
Lähestyvä
lumi tuoksuu jo
ilman tumma
reuna.
Yön rinta
on syvään maatunut kavioihin,
ja yllä kohoaa hevonen kuin vuori
Tällaisena
yönä
pysähtyy
laukasta
syksyn
ensimmäinen mustuainen
kyljet
vaahdossa,
tarjoaa
käden
pimeän
käden
.
.
Tästhää mie tykkään erityisesti. Eipä silti, ei noissa viimeaikaisissa aiemmisssakaan ole mitään moitteensijaa; en vaan ole havahtunut kommentoimaan.
VastaaPoistaSanat kuljettavat tunnetta koko runon ajan. Pieni tuntuu pieneltä ja suuri suurelta/mmalta. turvallisuudentunne ei eksy vaikka tarjottu käsi on
VastaaPoistapimeä. Kaunis ja rauhallinen. Kiitos Chr.