Jos joskus

.

.

Jos joskus ajattelet minua

Putoaa sumu päällesi kuin lumi

Ja uppoavat kirkontornitkin

Olemmehan tehneet syviä jälkiä

Ja toisemme

Levittäneet kasvoillemme

Jos joskus olet kuin joskus olit

Polvillasi metsässäni

Ja meillä silloin toistemme silmät

Vai olitko sulkenut omasi

En nähnyt latvuksesta juurien tyviin

Jos joskus on jotain särkynyt

Ovat huuleni yhä yhtä pehmeät

Mitä odotit?

Tanssin alkamista, puhuvaa avainta

Milloin hyväilyä, milloin jäisiä katuja?

Jos joskus haluat minua

Vaikka kiellät

Ja kuitenkin ajattelet ja haluat

Ja vakoilet ja väijyt

Laskeutuu välillemme se sumu

Suurten kirjainten sokkelot

Ripsien läpitunkeutumattomuus

.

.

chr

Aamuviideltä

Aamuviideltä kaadan itselleni pullon viimeisen

lasin viiniä

sarastusta seuraava tunti

vuosia vanha suudelma

.

.

chr 

Rakkauskirje

Rakkaani,  sydämeni

Ilma on levoton

sen nuotti Kun ruusupuun oksat taipuvat

Ilmestyit metsästä

Olin jo alkanut ja 

sinä hitaammin,  yöhön

Aina yöhön, aina yö 

Tai ainakin pimeä

Mitä lähemmäksi mennään

Nyt Kumarrun  kirjoitukseni ylle

Ikkunat ovat taivaan peittämät

Tuhat kertaa olen nähnyt yläpuolellani käsivartesi kymmenet sulat

Peitesulat, kylkisuonesi, kuinka siivet aukeavat

Niiden kaaret ylläni tuhat kertaa, voimakkaat ilmavirrat

Piiloutunut kun joku toinen kulkee polkuni poikki

Aina yöhön

Nousit vedestä

Nousit suosta

Hitaasti virtaavista vesistä

Puhuit kieliä, joita en ymmärtänyt

Tanssit soidintanssia

Muutit päivän pituuden ja tähdet lensivät ikkunoista 

sisään ja ulos

Sisään ulos

Lattialla liikkuivat Puiden varjot

Vastaantuleva Metsä 

Mitä se kantoi yllänsä muuta kuin Jumalien puhetta ja kahinaa

Sydämeni rakkaani

ei selityksiä;

Vuoteessa meidän on hyvä;

Sulat jäivät käsivarsien alle

Silmät kuin helmet

Helmi helmeltä avautuneina

Kyse on hetkestä, jossa nimeän kaiken mitä näin:

Kuunliljojen hohde

Mitä Kuulin: sanat kuiskattuina

Haistoin raskaat heliotroopit

Juuret rakentamassa kaupunkejaan

Tunsin Valaisevat yläpilvet, troposfäärin valtatiet