.
.
Jos joskus ajattelet minua
Putoaa sumu päällesi kuin lumi
Ja uppoavat kirkontornitkin
Olemmehan tehneet syviä jälkiä
Ja toisemme
Levittäneet kasvoillemme
Jos joskus olet kuin joskus olit
Polvillasi metsässäni
Ja meillä silloin toistemme silmät
Vai olitko sulkenut omasi
En nähnyt latvuksesta juurien tyviin
Jos joskus on jotain särkynyt
Ovat huuleni yhä yhtä pehmeät
Mitä odotit?
Tanssin alkamista, puhuvaa avainta
Milloin hyväilyä, milloin jäisiä katuja?
Jos joskus haluat minua
Vaikka kiellät
Ja kuitenkin ajattelet ja haluat
Ja vakoilet ja väijyt
Laskeutuu välillemme se sumu
Suurten kirjainten sokkelot
Ripsien läpitunkeutumattomuus
.
.
chr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti