Rakkaani, sydämeni
Ilma on levoton
sen nuotti Kun ruusupuun oksat taipuvat
Ilmestyit metsästä
Olin jo alkanut ja
sinä hitaammin, yöhön
Aina yöhön, aina yö
Tai ainakin pimeä
Mitä lähemmäksi mennään
Nyt Kumarrun kirjoitukseni ylle
Ikkunat ovat taivaan peittämät
Tuhat kertaa olen nähnyt yläpuolellani käsivartesi kymmenet sulat
Peitesulat, kylkisuonesi, kuinka siivet aukeavat
Niiden kaaret ylläni tuhat kertaa, voimakkaat ilmavirrat
Piiloutunut kun joku toinen kulkee polkuni poikki
Aina yöhön
Nousit vedestä
Nousit suosta
Hitaasti virtaavista vesistä
Puhuit kieliä, joita en ymmärtänyt
Tanssit soidintanssia
Muutit päivän pituuden ja tähdet lensivät ikkunoista
sisään ja ulos
Sisään ulos
Lattialla liikkuivat Puiden varjot
Vastaantuleva Metsä
Mitä se kantoi yllänsä muuta kuin Jumalien puhetta ja kahinaa
Sydämeni rakkaani
ei selityksiä;
Vuoteessa meidän on hyvä;
Sulat jäivät käsivarsien alle
Silmät kuin helmet
Helmi helmeltä avautuneina
Kyse on hetkestä, jossa nimeän kaiken mitä näin:
Kuunliljojen hohde
Mitä Kuulin: sanat kuiskattuina
Haistoin raskaat heliotroopit
Juuret rakentamassa kaupunkejaan
Tunsin Valaisevat yläpilvet, troposfäärin valtatiet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti