lauantai 11. maaliskuuta 2023

Kuin koralleja

.

.

Sienijuuria kuin koralleja;

Ensin ilmestyy palloina punaisia lakkeja;

Kärpässieniä kasvaa Talon ympärille heinikkoon

Jalat alkavat venyä korkeutta, kasvavat kivijalan ohi, ikkunoiden yli

Räystäälle, rännien suojasta varjot avautuvat laajat lakit

levittäytyvät täyteen mittaansa suojaisat päivät.

Nimeämättömät perhoset ja niiden ahneet toukat asettuvat

Jalkojen uurteisiin ja helttoihin, niiden huoneisiin

Ja muodostavat uusia saleja ja eteisiä

Salaisen ullakon varjoisia syvänteitä


Istumme ikkunassa niitä katselemassa, 

käsi poskella, pöydän ääressä

Koira makaa alla

Todellisuus muuttuu koko ajan

Ilmojen virrat ja pilvimetsät

Jokaisella sateella kynnykset lahoavat veden valuessa katosta sisään,

Lattialankkujen väleistä kasvaa vieras manner

Pähkinäoksat kurottavat perintöposliineihin, hämmentävät hellalla keittoa

Portailla männyntaimet lisääntyvät

mullasta täydet rännit 

Itävät tammia ja vaahteroita, metsäorvokkeja


Syvimmällä, kaikkein syvimmän metsän vihreä muuttuu siniseksi

Sen huoneet kasvavat ruumiini läpi

latvan liikahdukset kuin kaukainen tanssi


Unennäön talossa jänikset ovat peuran kokoiset

Peurat heinänkorkuiset

Käet kukkuvat tuhannetta, taukoamatta

Naava ylettää maahan, jalat eivät.

.

.

chr.


perjantai 24. helmikuuta 2023

Pitkä päivä

.

.

On ollut pitkä päivä

Sen lähes pysähtynyt eteneminen,

Kun nousen, näen sydämenlyönnit

Heijastuksena maasta,

Kuiskaisin toisille huulille

Kuin matkan takaa.

.

.

chr.

torstai 23. helmikuuta 2023

Jääkiteistä 2

.

.

Ilmakehän jääkiteistä

Loistaa ikkunaani eräs tähti

Sen renkaat

Pitää vain oppia näkemään, ja nimeämään

Cirrostratuksen siitepölyn, miten

Hiukkasten valo siroaa ja männyt syttyvät.


On metsähorisontti

On olemassa valkoisia kukkia pilvien reunoissa

Mantelipilvet, väripilvet

Ylös, alas ja sivuille, kymmeniä kilometreja

On olemassa kulmissa

On mahdollisuus tunnistaa

Saapuvat pilvet ja sivuauringot.


Syön pieniä aurinkoja iltapalaksi

aukeamia

Sirottelen niillä pihan peittoon

Ja metsä sirottelisi linnut

Nokat ja laulun.


On olemassa yksinäisyyden tutkija

On sävelletty kvartetto aikojen lopulle

On tuhkaa ja lintujen kuilu

On kuihtumattomuutta


Mutta Ennen kuin aamu on täysi

Ja linnut aloittavat laulun

Kukonlaulun, fasaaninaskeleen

Kaikki on lopulta hyvin

Eikä kukaan kaipaa mitään

Enkä itse kaipaa minnekkään

Eikä ole vielä kevät

.

.
chr.

tiistai 21. helmikuuta 2023

Huone huoneen jälkeen

.

.

Huone huoneen jälkeen

Ohranvihneitä vaaleampi vihreä

Tai unensekaista lunta,

Tapetin kuviossa on silmukoita

Seinille lainehtii Tyroksen purppuraa

Jälkimainingissa ukkosta sinisempää


Talvihuoneista valuvat värit

Yksi lanka pettää koruompeleesta

Ja hämärään putoaa pieni helmi

.

.

chr.


maanantai 20. helmikuuta 2023

Paperinohuina

.

.

Valo läpäisee lumen, luomet

Kuuntelen pyryä.

Nämä sanat ovat ensimmäiset pitkään aikaan

Irtoavat paperinohuina

.

.

chr.


sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Jääkiteistä

.

.

Ilmakehän jääkiteistä

Loistaa ikkunaani eräs tähti

Sen renkaat

Pitää vain oppia näkemään, ja nimeämään

Mantelipilvet, väripilvet

Cirrostratuksen siitepölyn, miten

Hiukkasten valo siroaa, ja männyt syttyvät.

On metsähorisontti

On olemassa valkoisia kukkia pilvien reunoissa 

Ylös, alas ja sivuille, kymmeniä kilometreja 

On olemassa kulmissa

On mahdollisuus tunnistaa

Saapuvat pilvet ja leimahtavat sivuauringot

.

.

chr.

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Kuolema

.

.

Tunnustelen ovatko kätesi kylmät, joskus ne ovat minua kannatelleet.

Aika on huone ja sänky sen päätepiste.

Nojaan aikaan, nojaan arveluihin.

Sade putoaa maahan; välillä nojaan ikkunaan, pitelen ikkunaa ja maisemaa pystyssä; silmieni edessä kinokset häviävät ja joulukuun vihreys paljastuu.

Joku nousee varjoisasta syvänteestä näkyviin, siellä on polku, jota en tunne, tiedän kaupungin alkavan jossain mäen alla, mutta useimmiten en näe muuta kuin oman kuvani. Ja sinun kätesi. 

Kerran kirkkaana päivänä horisontissa liikkuivat tuulimyllyn lavat.


Huone on aukeama, joka sulkeutuu. Aina pimeää, ehkä aina on ilta.

Ilmeetön kasvo ja silmien takana ei ole ketään.

Silmien takana ei ole mitään


Henki ei helposti ruumiista lähde; vetää sitä maanpintaa edestakaisin, sateessa. Ylöspäin kiinni ohuella hopeiseisella ketjulla, sivuille vielä ohuemmilla.

Puhettasi ei kuulu; se on muuttunut huoneen värinäksi, ääni on aina ollut matalaa, katoaa osumatta seiniin tai kehenkään, mutta viimeiset seinät ovat tottuneet imemään kaiken itseensä.


Sanoin sinulle, että päästäisit irti. Sanoin päästä irti.

Kuiskaan päästä irti ketjusta!

Luiden päällä on enää nahka

Nahan päälle sataa lunta


Kukat eivät ole tarpeeksi tai tuo tarpeeksi varjoa, jota vain halusin, 

jonka varaan taipua. Sillä varjo aina tuodaan, se tarjoillaan ja se otetaan vastaan. 

Kaksikymmentä päivää, yöpuolen kierrettä, kuolemasi jälkeen.

Puut lentävät tuulessa ja sisämaan aallot jäätyvät.

Jatkan kirjoittamista; 

sanovat, että tarvitsen mustan seremonia-asun. 

Mielummin pukisin helmi helmeltä linnunkielet avautuneina, kielien hämärät käytävät. 

Surua ei voi pukea.

Sinulta perin silkkirasioita,

kotialttarin pienemmät jumalat, 

perin kiviset kengät, sarastusta seuraavan tunnin.

.

chr.

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Katumus

.

.

Suljen silmäni ja seison kadotetuissa taloissa;

kadotettujen talojen katumuksessa;

haistan seinän punamullan 

vuosikymmenien koskemattomat persialaiset matot

maatuneet pölyn kerrokset

Vanhojen huoneiden tuulettamattomassa raskaudessa

aurinko repii kristallikarahvista välähdyksen

haistan kosteuden kuin raskaat liljat

mahongin ja norsunluun katumuksen

ihojauheen, kasvopunan ja iiriksenjuurihajusteen


Voin kuulla portaikon askeleet

oven sulkeutuvan ja satunnaisen sanan

kuolleiden koirien kynnet rapisevat niiden vaihtaessa makuupaikkaa

Kuulen sateen kulkevan rännissä 

kuulen veden etsivän tietään tapetin kupruissa

kuulen pääskysten pojat kattotiilien alla

avonaisen ikkunan värähtävän

lasi pysyy paikallaan, vaikka alapiena on pudonnut 

ja haalistunut verho jaksaa heilahtaa kerran


Voin nyt rakastaa mitä-ketä vain 

kilpikonnanluista kampaa

puun ytimiin asti hiutuneita ikkunaluukkuja

sinua ja silkillä vuorattua korallirasiaa ja katumusta

Seisoa hymyillen mustavalkoisissa valokuvissa

Seisoa ja rakastaa ja kadottaa kohta loputkin

.

.

chr.


sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Kysymyksiä

.

.

Kuinka ja onko

Miksi kenellä ja mitä vastaat:

Voiko kaiusta saada kiinni

Voiko valosta saada otteen

Mitkä ovat valon ominaisuudet

Jos ikkunat antavat niin ottavatko ovet

Kuinka kauan kosketusta voi odottaa

Mitkä sanat kiitävät ihon taipeisiin

Löytyykö lukurauhavaate miesten-, naisten- vai lastenosastolta

Häikäiseekö auringonheijastin

Miltä korkeudelta alkaa taivas

Minne pilvet menevät

Voiko varjo kääntyä

Keneltä voi pyytää anteeksi

Kuka kuulee apolloperhosen lupauksen

Pitääkö aaltoja laskea

Osaako joku luetella valkoisen värin sävyt

Miten avaruuskuvaus mahtuu paperille

Mihin aikaan alkaa yövyntä

Luetaanko päivänvalolauseita vain pimeässä

Mistä valuu ailahteleva mesi

Kuinka pitkä on silkkikielien ikä

Kenellä on kultakäpälä

Millaiset ovat viettelijän kasvot

Onko peiliä ilman heijastusta

Kuinka moneen osaan ilma on jaettu

Tekeekö säädyllisyysaisti kipeää

Tekeekö säädyllisyysaisti hyvää

Missä jaetaan pöllön oksennuspusseja

Otatko kaikki mausteet

Kenelle kaihonkukka puhuu

Mikä on unen tiheys

Kuinka monta hiljaisuuden lajia on

Missä tyhjyyden ääniä voi kuunnella

Miksi on partikkelit ja partikkelit

Mikä yhdistää kauhut, horkat ja kirput

Aavistaako kaukoaavistus

Kuinka kaukana kulkee kaukoliikenne

Miten silkki syö itsensä

Onko päivälepakoita

Onko hiljaisia kerroksia

Mikä sävel on nuottien välissä

Kuuletko revontulet

Onko makeudella mitta-asteikkoa

Kuka haluaa sotia

Voiko kukaan miktään

Kuka ampuu luodin sydämeen

Miksei aina voi olla ensimmäinen päivä

Mikä on lämpimän päivän paino

Onko pakkanen kevyempää

Minne viimeinen jäätikkö sulaa

Miksi maa on likaista

Mikä on kuivuuden maksimi

Voiko sielu rypistyä

Kuka repii hyväilyjä

Miksi lyödä kun voi suudella

Miksi suudella kun voi lyödä

Mihin häviävät muistot

Kuinka paljon muistoistamme on kuvitelmaa

Mikä tekee kauneuden

Ovatko kukat helliä

Miten Se menee aina ohi

Kuinka monta onnen hetkeä on

Miten jumalat syntyvät

Ovatko paisuvat marjat ylpeitä

Tunteeko yö yöpaidan

Miten suut voivat kohdata käsien koskematta

Missä voi kulkea ihon polkua

Miten voi

Kuka voi kenelle 

.

.

chr.

lauantai 22. lokakuuta 2022

Jos joskus

.

.

Jos joskus ajattelet minua

Putoaa sumu päällesi kuin lumi

Ja uppoavat kirkontornitkin

Olemmehan tehneet syviä jälkiä

Ja toisemme

Levittäneet kasvoillemme


Jos joskus olet kuin joskus olit

Polvillasi metsässäni

Ja meillä silloin toistemme silmät

Vai olitko sulkenut omasi

En nähnyt latvuksesta juurien tyviin


Jos joskus on jotain särkynyt

Ovat huuleni yhä yhtä pehmeät

Mitä odotit?

Tanssin alkamista, puhuvaa avainta

Milloin hyväilyä, milloin jäisiä katuja?


Jos joskus haluat minua

Vaikka kiellät

Ja kuitenkin ajattelet ja haluat

Ja vakoilet ja väijyt

Laskeutuu välillemme se sumu

Suurten kirjainten sokkelot

Ripsien läpitunkeutumattomuus

.

.


chr

perjantai 21. lokakuuta 2022

Aamuviideltä

Aamuviideltä kaadan itselleni pullon viimeisen

lasin viiniä

sarastusta seuraava tunti

vuosia vanha suudelma

.

.

chr 

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Rakkauskirje

Rakkaani,  sydämeni

Ilma on levoton

sen nuotti Kun ruusupuun oksat taipuvat


Ilmestyit metsästä

Olin jo alkanut ja 

sinä hitaammin,  yöhön

Aina yöhön, aina yö 

Tai ainakin pimeä

Mitä lähemmäksi mennään


Nyt Kumarrun  kirjoitukseni ylle

Ikkunat ovat taivaan peittämät

Tuhat kertaa olen nähnyt yläpuolellani käsivartesi kymmenet sulat

Peitesulat, kylkisuonesi, kuinka siivet aukeavat

Niiden kaaret ylläni tuhat kertaa, voimakkaat ilmavirrat

Piiloutunut kun joku toinen kulkee polkuni poikki

Aina yöhön


Nousit vedestä

Nousit suosta

Hitaasti virtaavista vesistä

Puhuit kieliä, joita en ymmärtänyt

Tanssit soidintanssia

Muutit päivän pituuden ja tähdet lensivät ikkunoista 

sisään ja ulos

Sisään ulos

Lattialla liikkuivat Puiden varjot

Vastaantuleva Metsä 

Mitä se kantoi yllänsä muuta kuin Jumalien puhetta ja kahinaa


Sydämeni rakkaani

ei selityksiä;

Vuoteessa meidän on hyvä;

Sulat jäivät käsivarsien alle

Silmät kuin helmet

Helmi helmeltä avautuneina


Kyse on hetkestä, jossa nimeän kaiken mitä näin:

Kuunliljojen hohde

Mitä Kuulin: sanat kuiskattuina

Haistoin raskaat heliotroopit

Juuret rakentamassa kaupunkejaan

Tunsin Valaisevat yläpilvet, troposfäärin valtatiet


lauantai 24. syyskuuta 2022

Jännityskertomus

.

.

Tuhkasillan notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria

Kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa Pirunpellon loisivaa villakärpästä

Valmiina iskuun

Nummikiitäjäisten ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kun

Harmisuolla isäntäänsä kiinnittynyt punkki kuulee huudon;

Hietapistiäinen raahaa lamautettua uhria koloonsa.


-”Sen jalat irtoavat herkästi”, miettii Haaskaholman hepokatti ja

Musertaa saaliinsa

Vesimittari pyydystää uimataidottomat, näkee

Haudankorven lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin

Tyhjän kuoren

Käärmemäen suolla vesiperhosen tuokka iskee terävät leukansa

Omaan veljeen

Nauttii saaliistaan samaan aikaan kuin raatosaarelainen piikkilude tähtää kärsällään uhriaan

Mutaskulman pakettipellolla istuu nahkamainen synkkälatikka. 

Se on erittäin uhanalainen

Suukilven syrjässä nälkä


Turkkilo hautaa kuolleita Ampumaradalla


Koirakedon pimentyneessä ojassa

Kiiltomato imee uhrinsa liotetut kudokset

Ja sammuttaa valon


Yöllä siirat ryhmittyvät hymniin

Kymmenentuhatta vuotta suohaudassa

Trilobiitit, kannattelevat kiduslevyjä valtamerien rannoille

Takaisin hengitysraajoja, merihärkiä Itämereltä Jäämeren lahdille

Eumalacostraca peracarida 

arthopoda eucarya

Valvifera oniscidea

Amen 

.

.


chr.


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

22.9.

.

.

 Valokuvattuani pilvet pidän niistä näyttelyn, barokkihevosten karavaani,  valaisevat iltapilvet, suomifilmipilvi, sen vaaleanpunaiset poikaset.

Kuvattu maisema, aloitettu ahvenvidasta, sitten kaislat, lahdelman reuna ja kaukaisimmat saaret. Lintujen viivoituksen nostan pystyyn, hitaasti pilvet, kyllä ja veden, tyynen veden, järven täyden veden

cumulusten kuvan.

Makaa siinä mikä on jäljellä, taivaan kudokset auki.

Mataroitten valon läpi kuu, sen veren paino

.

.

Chr.

20.9.

 .

.

Opettelen kulkemaan pimeässä,  pelkän muistin varassa; huoneissa ei ole juurakoita, metsässä huonekalujen kulmia. Totuttelen pimeään; se syö, niellen kokonaisena; se sanoo:"Tunnen sinut"; sen puhe kimaltelee ympärillä ja sen syli on yksi upottava huokonen.

.

.

Chr.

maanantai 19. syyskuuta 2022

19.9.

 .

.

Kauriita; ne syövät mehevää viljanorasta ja pudonneita omenoita; laiduntavat pihoissa kuin kesyt kotieläimet; välillä ne tulevat hyvin lähelle; melkein ehdin ojentaa käteni, sitten jo häviävät. Kannan lähteeltä vettä. Polku on tumma ja keltaisten koivunlehtien täplittämä. Hämärtää, enkä näe lähteen pimeää pohjaa. Hämärtää siis jo; muutama päivä syystasaukseen, sitten yö voittaa. Kuningatar on kuollut ja haudattu. Vesi liikkuu purossa hitaasti.

.

.

Chr.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Hoikka vartensa

Hoikka vartensa irrottaa nyörit

Ja päästän hänet irti tuuleen

kuin ohuen paperin

Mitään ei jää jäljelle

Ei koillismyrskyä

Ullakkokerrosta 

Ääntäkään unessa

Kun nousen näen sydämenlyönnit

Yltäkylläisenä vihreänä nauhana

Metsän hämärään

Niin pitkälle kuin muistan


Niin pitkälle kuin muistan

Todellisuus muuttui koko ajan;

Oma varjo juoksee edellä

(Ota minut kiinni!)

Tulenkajo oli kasvoillani;

Katulyhtyjä jo sytytetään;

Valoa maassa

Alkamassa kylmä yö


Alkamassa kylmä yö

Yössä ei näy ketään

Yhtään hohtavaa paitaa

Tien mutkat

Vuosisadan alkuun ja kauemmas


Vuosisadan alkuun ja kauemmas

Unennäkijät tiesivät miten korkea on vihreä

Miten aava on sininen ja valkoinen pohjaton

Ikkunaluukkujen takaisessa hämärässä

Luonto ottaa vallan;

Varjot putoavat tapettivuota kerrallaan

Verkkaisesti kuin huolelliset sanat

Katosta riippuu merilevää.

Aamulla kuukausi vaihtuu;

Pienen laiturin lähes kuulumaton kitinä

Heilahdus askeltaessa


Syyskuun ensimmäinen päivä

Ikkunoissa yläpilvet tai

Unennäkijät kenties

Puissa kuultavat omenat

kuljen niiden alta, kellarista ullakolle

huone täyttyy auringon viimeisestä läikästä



Chr.

rikkaruohot.blogspot.com

tiistai 30. elokuuta 2022

29.8.

 .

.

Oli lämmin ja oli yö ja oli seuraava päivä, ja tämä oli  hänen päivänsä seuraavan auringonkierron ajan ja hän otti päivän omakseen ja katseli ja kuunteli sitä ja hän tunsi kun päivä koki täyttymyksensä ja käänsi kasvonsa häneen ja puhui ja hän kätki päivän sydämeensä, hän kätki päivän käsiinsä ja tarkasteli sitä pimeydessä ja oli siihen tyytyväinen, oli päivästään täysi, ja hän mursi ja söi leivän, joi viinin, ja hän söi kakkusia ja vedet tyyntyivät, koska se oli hänen toiveensa, ja hän riisui vaatteensa ja ui, eivätkä aallot häntä koskettaneet, koska oli hänen päivänsä, tämä päivä, hänen omansa, ja tuuli kävi hänen ylitseen ja hän oli vahva ja hän oli.


https://youtu.be/n1tUqbGRQEo

.

.

chr.

sunnuntai 28. elokuuta 2022

28.8.

 .

.

Ja oli aamu ja ennen seuraavaa vielä tämä päivä, jonka jotkut ihmiset olivat julistaneet pyhäksi, ja hän istui pihallansa ja katseli taivastansa hyönteistoukkien reijittämän luumupuun lehtien läpi, ja hänen jaloissaan juoksivat siilit ja näkymättömät päästäiset ja joutsenet lensivät hänen ylitsensä ja ylösalaiset tiaiset ja hänen ylitsensä lensivät harakat, hänen ylitsensä varpuset lensivät ja hänen ylleen kokoontuivat vielä pesäänsä ampiaiset ja pysähtyneessä lennossa mesipistiäiset ja kukkakärpäset, pareittain pikkulinnut, jotka hän nimitti pajulinnuiksi tai hän nimitti ne tiltalteiksi, koska hän ei tiennyt kaikkia lintuja, ja nämä olivat ne tuntemattomat hänelle, eivätkä ne linnut nimiäinsä juuri nyt hänelle laulaneet, ja siksi ne jäivät hänelle oudoiksi, mutta toisilleen tutuiksi, ja pyhän tiivistämä kaste putosi yhtenä pisarana hänen päänsä päälle, hänen hiuksiinsa ja valui alas, ja näin alkoi päivä.

.

.

chr

perjantai 5. elokuuta 2022

5.8.22

.

.

Metsä lähestyy varovasti taloa

kunnes asettuu siihen asumaan

ensin varovasti, ehkä empien;

lentävät siemenet itävät räystäskouruun maatuneisiin lehtiin

portaalle ryömivät juurivesat 

versovat seinänvierustat

myöhemmin paksuina runkoina

kampeavat seiniä paikoiltaan

.

.

chr.

torstai 4. elokuuta 2022

4.8.22

.

.

Pöydän yläpuolella valaisee pieni lyhty

sen ympäri yöperhosten kosiotanssi 

siniritari, tammiritari ja kirjovaski

aika leijuu tyynenä kerroksittain;

sahramirinkilät nautitaan huvimajassa

maalaan tuhkalla silmäni näkyviksi

kuljen linnun askelin

kaikki nuput, jotka vielä

tässä runsaudessa

.

.

chr.


keskiviikko 3. elokuuta 2022

3.8.22

.

.

Vihreä, joka taipuu oranssiin

illan kaari

Taitan kirjaan merkiksi sivun kulman.

Minkä tien olenkaan kulkenut

.

.

chr.

tiistai 2. elokuuta 2022

2.8.22

.

.

Kunnes paperilyhdyt sammuvat 

se mihin yletän on

 vuodeverhon kaareva laine tai

   yörastaan täydet säkeet,

     keijusalaman kirkas pisara ja

        hunajavarkaan taidokkaat sanat;

kaikki mitä kosken;

kunnes viivytellen sammuvat

puistossa keinuvat korut

.

.

chr.


maanantai 1. elokuuta 2022

1.8.22

.

.

Elokuun ensimmäinen päivä


Ikkunoissa yläpilvet tai

Unennäkijät kenties

Puissa omenoiden vihreät raakileet

kuljen niiden alta, kellarista ullakolle

huone täyttyy auringon viimeisestä läikästä

.
.
chr.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Alkuun ja kauemmas

.

.

Vuosisadan alkuun ja kauemmas

unennäkijät tiesivät miten korkea on vihreä

miten aava on sininen ja valkoinen pohjaton

Ikkunaluukkujen takaisessa hämärässä

Luonto otti vallan;

Varjot putosivat tapettivuota kerrallaan

Verkkaisesti kuin huolelliset sanat

Katosta roikkui merilevää.

Aamulla on alkanut elokuu;

Pienen laiturin lähes kuulumaton kitinä

Heilahdus askeltaessa

.
.
chr.

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Kylmä yö

.

.

Alkamassa kylmä yö

Yössä ei näy ketään

Yhtään hohtavaa paitaa

Tien mutkat

Vuosisadan alkuun ja kauemmas

.

.

chr.

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

Niin pitkälle kuin muistan

Todellisuus muuttui koko ajan;

Oma varjo juoksee rinnalla

(Ota minut kiinni!)

Tulenkajo oli kasvoillani;

Katulyhtyjä jo sytytetään;

Valoa maassa

Alkamassa kylmä yö

.

.

chr.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Hoikka vartensa

.

.

Hänen hoikka vartensa irrottaa nyörit

Ja päästän hänet irti tuuleen

Kuin ohuen paperin

Mitään ei jää jäljelle

Ei koillismyrskyä

Ullakkokerrosta 

Ääntä unessa

Kun nousen näen sydämenlyönnit

Yltäkylläisenä vihreänä nauhana

Metsän hämärällä

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

chr.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Kadotetuissa taloissa


.

.

Avonainen ovi sateeseen

heinäkuun lopun iltapäivä

suljen silmäni ja seison kadotetuissa taloissa;

haistan seinän punamullan 

vuosikymmenien koskemattomat paksut matot

makeat, ehkä jo maatuneet ja unohtuneet

pölyn kerrokset

haistan kosteuden ja raskaat liljat

voin kuulla veden kulkevan rännissä 

pisaroiden putoilevan puiden lehdille

(tulevat kosketetuiksi jokainen)

kuulla pääskysten pojat kattotiilien alla

avonaisen ikkunan värähtävän

kuulla perheenjäsenen sulkevan oven yläkerrassa

koiran kynsien rapinan sen vaihtaessa makuupaikkaa

ja järveltä lähestyy joutsenten toitotus

(”rakkauslintuja”, hän joskus sanoi)

.

.

chr.


maanantai 25. heinäkuuta 2022

Siemenkuu

.

.

Enemmän kuin jumalia on kuun jumalattaria;

he ovat nyt syömässä pieniä paloja kivettynyttä valoa

heillä on harmaat naamiot, pehmeät lentolihakset

ja aaltoileva suden laulu (lisäksi valikoima erilaisia kaikuja).

Heitä seuraa pieni melankolian enkeli

näkymätön kääntöpuoli;

sulat putoavat, pienet palat

niskaa valuu, rinnat vaahtoa

.

.

chr.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Täysikuu

.

.

Pääjakso: kuun vaiheet

Alajakso: näennäistiede

Yläluokka: merien mielentila

Luokka: heijastus

Lahko: silmät auki pimeässä

Heimo: nestevirtaus, soluhengitys

Alaheimo: jyviä, koralleja simpukankuoria, luotaimia

Suku: tyynyllä kääntyilevä miksi

Laji: uneton hiekka

.

.

chr.


lauantai 23. heinäkuuta 2022

Kasvukuu

.

.

Taivas ei pysy paikoillaan

sydän ei suostu pysähtymään

kukat liikkuvat ja kasvavat

voimakkaasti pakenee vuorovesi


Hän on vieras, sydänvarjo

.

.


chr.


perjantai 22. heinäkuuta 2022

1. puolikuu

.

.

Kuu on ainoa valonlähde

kosketan pitkiä railoja hänen kasvoillaan

piilotettuja meriä;

hevoset laukkaavat aallonharjaa

suojaisassa lahdenpohjassa pikkukaloja

vesikirppujen jälkiä

.

.

chr.


torstai 21. heinäkuuta 2022

Kuun toinen vaihe

.

.

Sirppikuu katkoo illan vuodeverhot

äänet kankaan läpi 

me uimme unien jäänteet kuin kalat

hän joko kosii tai on hylkäämässä;

turhaan söin sydämen, sen uupumuksen;

käden heilautus näkyy vielä sinusta

ehkä korkea, ehkä kaiken vihreyden läpi

kuusipuut selin, kääntyneet poistuakseen

.

.

chr.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Uusikuu

.

.

Pimeässä eteneminen;

tunnustellen yhä alemmas linnunrataa

tähtisadetta

lämpö on haihtunut avaruuteen

liikumme niin hitaasti, kuin emme ollenkaan

.

.

chr.


tiistai 19. heinäkuuta 2022

Lohtukuu

.

.

Miten suut voivat kohdata käsien koskettamatta
Missä on ihon polku
Voiko kaiusta saada kiinni
Voiko valosta saada otteen
Jos ikkunat antavat, niin ottavatko ovet
Mitkä ovat valon ominaisuudet
Mitkä sanat kiitävät ihon taipeisiin
Löytyykö lukurauhavaate miesten-, naisten-, vai lastenosastolta
Häikäiseekö auringonheijastin
Miltä korkeudelta alkaa taivas
Keneltä voi pyytää anteeksi
Kuinka kauan voi kosketusta odottaa
Kuka kuulee apolloperhosten lupauksen
Pitääkö aaltoja laskea
Miten avaruuskuvaus mahtuu paperille
Mihin aikaan alkaa yövyntä
Luetaanko päivänvalolauseita vain pimeässä
Mistä valuu ailahteleva mesi
Kenellä on kultakäpälä
Onko kasvoja ilman peiliä
Kuinka moneen osaan ilma on jaettu
Millaiset ovat viettelijän kasvot
Tekeekö säädyllisyysaisti kipeää
Tekeekö säädyllisyysaisti hyvää
Missä jaetaan pöllönoksennuspusseja
Otatko kaikki mausteet
Kenelle kaihonkukka puhuu
Kuinka monta desipeliä on unen äänessä
Minne lukit menevät talvisin
Mikä yhdistää kauhut, horkat ja kirput
Kuka minusta pääsee ulos
Aavistaako kaukoaavistus
Kuinka kaukana kulkee kaukoliikenne
Onko päivälepakoita
Onko hiljaisia kerroksia
Kuka ampuu luodin sydämeen
Miksei aina voi olla ensimmäinen päivä
mikä on lämpimän päivän paino 
Onko pakkanen kevyempi
Voiko sielu rypistyä
Miksi maa on likaista 
Kuka repii hyväilyjä
Miksi lyödä kun voi suudella
Miksi suudella kun voisi lyödä 
Minne pilvet menevät
Mihin häviävät muistot
Mikä tekee kauneuden
Ovatko kukat helliä
Miten Se menee aina ohi
Kuinka monta onnen hetkeä on
Miten, mistä jumalat syntyvät
Tunteeko yö yöpaidan
Miten polku kasvaa ja häviää
Ovatko paisuvat marjat ylpeitä
Onko tuuli mennyt
Onko kapea kuin käsivarsien kapea
kuin linnun sormet
kynttilänvalo 
?

.

chr.


maanantai 18. heinäkuuta 2022

Toinen puolikuu

.

.


On olemassa kaunis kuva:

harmaantununeella laiturilla

hiuksistani valuu vesi, jota yö ei kuivata

odotan vielä nuo laineet, tuon tyynen.

Takana lehtivihreiden alla tuulen sola

seitit käsivarsilla

.
.
chr.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Hän kiertyy auki

.

.

Yön aikana

                       ties kuinka monetta kertaa

hän kiertyy auki


hänen ohut kauneutensa

.

.

chr.