lauantai 24. syyskuuta 2022

Jännityskertomus

.

.

Tuhkasillan notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria

Kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa Pirunpellon loisivaa villakärpästä

Valmiina iskuun

Nummikiitäjäisten ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kun

Harmisuolla isäntäänsä kiinnittynyt punkki kuulee huudon;

Hietapistiäinen raahaa lamautettua uhria koloonsa.


-”Sen jalat irtoavat herkästi”, miettii Haaskaholman hepokatti ja

Musertaa saaliinsa

Vesimittari pyydystää uimataidottomat, näkee

Haudankorven lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin

Tyhjän kuoren

Käärmemäen suolla vesiperhosen tuokka iskee terävät leukansa

Omaan veljeen

Nauttii saaliistaan samaan aikaan kuin raatosaarelainen piikkilude tähtää kärsällään uhriaan

Mutaskulman pakettipellolla istuu nahkamainen synkkälatikka. 

Se on erittäin uhanalainen

Suukilven syrjässä nälkä


Turkkilo hautaa kuolleita Ampumaradalla


Koirakedon pimentyneessä ojassa

Kiiltomato imee uhrinsa liotetut kudokset

Ja sammuttaa valon


Yöllä siirat ryhmittyvät hymniin

Kymmenentuhatta vuotta suohaudassa

Trilobiitit, kannattelevat kiduslevyjä valtamerien rannoille

Takaisin hengitysraajoja, merihärkiä Itämereltä Jäämeren lahdille

Eumalacostraca peracarida 

arthopoda eucarya

Valvifera oniscidea

Amen 

.

.


chr.


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

22.9.

.

.

 Valokuvattuani pilvet pidän niistä näyttelyn, barokkihevosten karavaani,  valaisevat iltapilvet, suomifilmipilvi, sen vaaleanpunaiset poikaset.

Kuvattu maisema, aloitettu ahvenvidasta, sitten kaislat, lahdelman reuna ja kaukaisimmat saaret. Lintujen viivoituksen nostan pystyyn, hitaasti pilvet, kyllä ja veden, tyynen veden, järven täyden veden

cumulusten kuvan.

Makaa siinä mikä on jäljellä, taivaan kudokset auki.

Mataroitten valon läpi kuu, sen veren paino

.

.

Chr.

20.9.

 .

.

Opettelen kulkemaan pimeässä,  pelkän muistin varassa; huoneissa ei ole juurakoita, metsässä huonekalujen kulmia. Totuttelen pimeään; se syö, niellen kokonaisena; se sanoo:"Tunnen sinut"; sen puhe kimaltelee ympärillä ja sen syli on yksi upottava huokonen.

.

.

Chr.

maanantai 19. syyskuuta 2022

19.9.

 .

.

Kauriita; ne syövät mehevää viljanorasta ja pudonneita omenoita; laiduntavat pihoissa kuin kesyt kotieläimet; välillä ne tulevat hyvin lähelle; melkein ehdin ojentaa käteni, sitten jo häviävät. Kannan lähteeltä vettä. Polku on tumma ja keltaisten koivunlehtien täplittämä. Hämärtää, enkä näe lähteen pimeää pohjaa. Hämärtää siis jo; muutama päivä syystasaukseen, sitten yö voittaa. Kuningatar on kuollut ja haudattu. Vesi liikkuu purossa hitaasti.

.

.

Chr.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Hoikka vartensa

Hoikka vartensa irrottaa nyörit

Ja päästän hänet irti tuuleen

kuin ohuen paperin

Mitään ei jää jäljelle

Ei koillismyrskyä

Ullakkokerrosta 

Ääntäkään unessa

Kun nousen näen sydämenlyönnit

Yltäkylläisenä vihreänä nauhana

Metsän hämärään

Niin pitkälle kuin muistan


Niin pitkälle kuin muistan

Todellisuus muuttui koko ajan;

Oma varjo juoksee edellä

(Ota minut kiinni!)

Tulenkajo oli kasvoillani;

Katulyhtyjä jo sytytetään;

Valoa maassa

Alkamassa kylmä yö


Alkamassa kylmä yö

Yössä ei näy ketään

Yhtään hohtavaa paitaa

Tien mutkat

Vuosisadan alkuun ja kauemmas


Vuosisadan alkuun ja kauemmas

Unennäkijät tiesivät miten korkea on vihreä

Miten aava on sininen ja valkoinen pohjaton

Ikkunaluukkujen takaisessa hämärässä

Luonto ottaa vallan;

Varjot putoavat tapettivuota kerrallaan

Verkkaisesti kuin huolelliset sanat

Katosta riippuu merilevää.

Aamulla kuukausi vaihtuu;

Pienen laiturin lähes kuulumaton kitinä

Heilahdus askeltaessa


Syyskuun ensimmäinen päivä

Ikkunoissa yläpilvet tai

Unennäkijät kenties

Puissa kuultavat omenat

kuljen niiden alta, kellarista ullakolle

huone täyttyy auringon viimeisestä läikästä



Chr.

rikkaruohot.blogspot.com

tiistai 30. elokuuta 2022

29.8.

 .

.

Oli lämmin ja oli yö ja oli seuraava päivä, ja tämä oli  hänen päivänsä seuraavan auringonkierron ajan ja hän otti päivän omakseen ja katseli ja kuunteli sitä ja hän tunsi kun päivä koki täyttymyksensä ja käänsi kasvonsa häneen ja puhui ja hän kätki päivän sydämeensä, hän kätki päivän käsiinsä ja tarkasteli sitä pimeydessä ja oli siihen tyytyväinen, oli päivästään täysi, ja hän mursi ja söi leivän, joi viinin, ja hän söi kakkusia ja vedet tyyntyivät, koska se oli hänen toiveensa, ja hän riisui vaatteensa ja ui, eivätkä aallot häntä koskettaneet, koska oli hänen päivänsä, tämä päivä, hänen omansa, ja tuuli kävi hänen ylitseen ja hän oli vahva ja hän oli.


https://youtu.be/n1tUqbGRQEo

.

.

chr.

sunnuntai 28. elokuuta 2022

28.8.

 .

.

Ja oli aamu ja ennen seuraavaa vielä tämä päivä, jonka jotkut ihmiset olivat julistaneet pyhäksi, ja hän istui pihallansa ja katseli taivastansa hyönteistoukkien reijittämän luumupuun lehtien läpi, ja hänen jaloissaan juoksivat siilit ja näkymättömät päästäiset ja joutsenet lensivät hänen ylitsensä ja ylösalaiset tiaiset ja hänen ylitsensä lensivät harakat, hänen ylitsensä varpuset lensivät ja hänen ylleen kokoontuivat vielä pesäänsä ampiaiset ja pysähtyneessä lennossa mesipistiäiset ja kukkakärpäset, pareittain pikkulinnut, jotka hän nimitti pajulinnuiksi tai hän nimitti ne tiltalteiksi, koska hän ei tiennyt kaikkia lintuja, ja nämä olivat ne tuntemattomat hänelle, eivätkä ne linnut nimiäinsä juuri nyt hänelle laulaneet, ja siksi ne jäivät hänelle oudoiksi, mutta toisilleen tutuiksi, ja pyhän tiivistämä kaste putosi yhtenä pisarana hänen päänsä päälle, hänen hiuksiinsa ja valui alas, ja näin alkoi päivä.

.

.

chr

perjantai 5. elokuuta 2022

5.8.22

.

.

Metsä lähestyy varovasti taloa

kunnes asettuu siihen asumaan

ensin varovasti, ehkä empien;

lentävät siemenet itävät räystäskouruun maatuneisiin lehtiin

portaalle ryömivät juurivesat 

versovat seinänvierustat

myöhemmin paksuina runkoina

kampeavat seiniä paikoiltaan

.

.

chr.

torstai 4. elokuuta 2022

4.8.22

.

.

Pöydän yläpuolella valaisee pieni lyhty

sen ympäri yöperhosten kosiotanssi 

siniritari, tammiritari ja kirjovaski

aika leijuu tyynenä kerroksittain;

sahramirinkilät nautitaan huvimajassa

maalaan tuhkalla silmäni näkyviksi

kuljen linnun askelin

kaikki nuput, jotka vielä

tässä runsaudessa

.

.

chr.


keskiviikko 3. elokuuta 2022

3.8.22

.

.

Vihreä, joka taipuu oranssiin

illan kaari

Taitan kirjaan merkiksi sivun kulman.

Minkä tien olenkaan kulkenut

.

.

chr.

tiistai 2. elokuuta 2022

2.8.22

.

.

Kunnes paperilyhdyt sammuvat 

se mihin yletän on

 vuodeverhon kaareva laine tai

   yörastaan täydet säkeet,

     keijusalaman kirkas pisara ja

        hunajavarkaan taidokkaat sanat;

kaikki mitä kosken;

kunnes viivytellen sammuvat

puistossa keinuvat korut

.

.

chr.


maanantai 1. elokuuta 2022

1.8.22

.

.

Elokuun ensimmäinen päivä


Ikkunoissa yläpilvet tai

Unennäkijät kenties

Puissa omenoiden vihreät raakileet

kuljen niiden alta, kellarista ullakolle

huone täyttyy auringon viimeisestä läikästä

.
.
chr.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Alkuun ja kauemmas

.

.

Vuosisadan alkuun ja kauemmas

unennäkijät tiesivät miten korkea on vihreä

miten aava on sininen ja valkoinen pohjaton

Ikkunaluukkujen takaisessa hämärässä

Luonto otti vallan;

Varjot putosivat tapettivuota kerrallaan

Verkkaisesti kuin huolelliset sanat

Katosta roikkui merilevää.

Aamulla on alkanut elokuu;

Pienen laiturin lähes kuulumaton kitinä

Heilahdus askeltaessa

.
.
chr.

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Kylmä yö

.

.

Alkamassa kylmä yö

Yössä ei näy ketään

Yhtään hohtavaa paitaa

Tien mutkat

Vuosisadan alkuun ja kauemmas

.

.

chr.

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

Niin pitkälle kuin muistan

Todellisuus muuttui koko ajan;

Oma varjo juoksee rinnalla

(Ota minut kiinni!)

Tulenkajo oli kasvoillani;

Katulyhtyjä jo sytytetään;

Valoa maassa

Alkamassa kylmä yö

.

.

chr.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Hoikka vartensa

.

.

Hänen hoikka vartensa irrottaa nyörit

Ja päästän hänet irti tuuleen

Kuin ohuen paperin

Mitään ei jää jäljelle

Ei koillismyrskyä

Ullakkokerrosta 

Ääntä unessa

Kun nousen näen sydämenlyönnit

Yltäkylläisenä vihreänä nauhana

Metsän hämärällä

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

chr.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Kadotetuissa taloissa


.

.

Avonainen ovi sateeseen

heinäkuun lopun iltapäivä

suljen silmäni ja seison kadotetuissa taloissa;

haistan seinän punamullan 

vuosikymmenien koskemattomat paksut matot

makeat, ehkä jo maatuneet ja unohtuneet

pölyn kerrokset

haistan kosteuden ja raskaat liljat

voin kuulla veden kulkevan rännissä 

pisaroiden putoilevan puiden lehdille

(tulevat kosketetuiksi jokainen)

kuulla pääskysten pojat kattotiilien alla

avonaisen ikkunan värähtävän

kuulla perheenjäsenen sulkevan oven yläkerrassa

koiran kynsien rapinan sen vaihtaessa makuupaikkaa

ja järveltä lähestyy joutsenten toitotus

(”rakkauslintuja”, hän joskus sanoi)

.

.

chr.


maanantai 25. heinäkuuta 2022

Siemenkuu

.

.

Enemmän kuin jumalia on kuun jumalattaria;

he ovat nyt syömässä pieniä paloja kivettynyttä valoa

heillä on harmaat naamiot, pehmeät lentolihakset

ja aaltoileva suden laulu (lisäksi valikoima erilaisia kaikuja).

Heitä seuraa pieni melankolian enkeli

näkymätön kääntöpuoli;

sulat putoavat, pienet palat

niskaa valuu, rinnat vaahtoa

.

.

chr.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Täysikuu

.

.

Pääjakso: kuun vaiheet

Alajakso: näennäistiede

Yläluokka: merien mielentila

Luokka: heijastus

Lahko: silmät auki pimeässä

Heimo: nestevirtaus, soluhengitys

Alaheimo: jyviä, koralleja simpukankuoria, luotaimia

Suku: tyynyllä kääntyilevä miksi

Laji: uneton hiekka

.

.

chr.


lauantai 23. heinäkuuta 2022

Kasvukuu

.

.

Taivas ei pysy paikoillaan

sydän ei suostu pysähtymään

kukat liikkuvat ja kasvavat

voimakkaasti pakenee vuorovesi


Hän on vieras, sydänvarjo

.

.


chr.


perjantai 22. heinäkuuta 2022

1. puolikuu

.

.

Kuu on ainoa valonlähde

kosketan pitkiä railoja hänen kasvoillaan

piilotettuja meriä;

hevoset laukkaavat aallonharjaa

suojaisassa lahdenpohjassa pikkukaloja

vesikirppujen jälkiä

.

.

chr.


torstai 21. heinäkuuta 2022

Kuun toinen vaihe

.

.

Sirppikuu katkoo illan vuodeverhot

äänet kankaan läpi 

me uimme unien jäänteet kuin kalat

hän joko kosii tai on hylkäämässä;

turhaan söin sydämen, sen uupumuksen;

käden heilautus näkyy vielä sinusta

ehkä korkea, ehkä kaiken vihreyden läpi

kuusipuut selin, kääntyneet poistuakseen

.

.

chr.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Uusikuu

.

.

Pimeässä eteneminen;

tunnustellen yhä alemmas linnunrataa

tähtisadetta

lämpö on haihtunut avaruuteen

liikumme niin hitaasti, kuin emme ollenkaan

.

.

chr.


tiistai 19. heinäkuuta 2022

Lohtukuu

.

.

Miten suut voivat kohdata käsien koskettamatta
Missä on ihon polku
Voiko kaiusta saada kiinni
Voiko valosta saada otteen
Jos ikkunat antavat, niin ottavatko ovet
Mitkä ovat valon ominaisuudet
Mitkä sanat kiitävät ihon taipeisiin
Löytyykö lukurauhavaate miesten-, naisten-, vai lastenosastolta
Häikäiseekö auringonheijastin
Miltä korkeudelta alkaa taivas
Keneltä voi pyytää anteeksi
Kuinka kauan voi kosketusta odottaa
Kuka kuulee apolloperhosten lupauksen
Pitääkö aaltoja laskea
Miten avaruuskuvaus mahtuu paperille
Mihin aikaan alkaa yövyntä
Luetaanko päivänvalolauseita vain pimeässä
Mistä valuu ailahteleva mesi
Kenellä on kultakäpälä
Onko kasvoja ilman peiliä
Kuinka moneen osaan ilma on jaettu
Millaiset ovat viettelijän kasvot
Tekeekö säädyllisyysaisti kipeää
Tekeekö säädyllisyysaisti hyvää
Missä jaetaan pöllönoksennuspusseja
Otatko kaikki mausteet
Kenelle kaihonkukka puhuu
Kuinka monta desipeliä on unen äänessä
Minne lukit menevät talvisin
Mikä yhdistää kauhut, horkat ja kirput
Kuka minusta pääsee ulos
Aavistaako kaukoaavistus
Kuinka kaukana kulkee kaukoliikenne
Onko päivälepakoita
Onko hiljaisia kerroksia
Kuka ampuu luodin sydämeen
Miksei aina voi olla ensimmäinen päivä
mikä on lämpimän päivän paino 
Onko pakkanen kevyempi
Voiko sielu rypistyä
Miksi maa on likaista 
Kuka repii hyväilyjä
Miksi lyödä kun voi suudella
Miksi suudella kun voisi lyödä 
Minne pilvet menevät
Mihin häviävät muistot
Mikä tekee kauneuden
Ovatko kukat helliä
Miten Se menee aina ohi
Kuinka monta onnen hetkeä on
Miten, mistä jumalat syntyvät
Tunteeko yö yöpaidan
Miten polku kasvaa ja häviää
Ovatko paisuvat marjat ylpeitä
Onko tuuli mennyt
Onko kapea kuin käsivarsien kapea
kuin linnun sormet
kynttilänvalo 
?

.

chr.


maanantai 18. heinäkuuta 2022

Toinen puolikuu

.

.


On olemassa kaunis kuva:

harmaantununeella laiturilla

hiuksistani valuu vesi, jota yö ei kuivata

odotan vielä nuo laineet, tuon tyynen.

Takana lehtivihreiden alla tuulen sola

seitit käsivarsilla

.
.
chr.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Hän kiertyy auki

.

.

Yön aikana

                       ties kuinka monetta kertaa

hän kiertyy auki


hänen ohut kauneutensa

.

.

chr.

lauantai 16. heinäkuuta 2022

Odotin sinua

.

.

Ja minä odotin sinua niin kauan

odotin, odotin, odotin

odotin, odotin.

Odotin

niin kauan

.
.
chr.

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Suljin, näin, havahduin

.

.

Suljin, näin, havahduin ja hyvästelin.

Puut huojuivat

kaunis valo oksalla


kuuntelin 

.

.

chr

maanantai 27. kesäkuuta 2022

.

.

Päivisin on kova helle

Istun keskiyötä lähestyvässä puutarhassa

Luumupuusta putoilee maahan rahkileita

Kokonuotteja

Pyykkinarulla uimapuvusta vettä

Ovella hyttysverho osuu vaivihkaa tuulikanteleeseen ja soi

.

.

chr.

Kaksi tuntia

 .

.

Kaksi tuntia auringon laskusta;

Kaksi tuntia auringon nousuun;

pimein lyhyt hetki.

Korvassa inisee hyttynen ja vaalea 

tähdetön taivas.

Eilen tähän aikaan näin lepakon.

Valkoinen hohtaa vajan katon päätylaudassa.

.

.

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Juhanusaattona

.

.


Jos juhannusaattona menet metsään

Kirveen koskemattomaan metsään

Jos menet kirveettä kirveen koskemattomaan metsään

Jos näet metsässä käärmeen

Sammakon tai sisiliskon

Kukkivan sananjalan

Mielitietyn kuvajaisen, nimikirjaimet

Jos juhannusaattona kuulet vanamokellojen soivan

Jos metsänhaltija sinua puhuttelee

Jos puhuttelee kettu tai karhu

Jos nousevat takakäpälätassuilleen ja loitsivat

Jos juhannusaattona joudut metsänpeittoon

Eksyt, kuljet ympyrää

Jos saavut kolmen tien risteykseen

Piilotetun lammen rantaan

Suopursumereen,

Uit, uit alasti

Jos uit ruispellossa alasti, poikatalojen pelloissa, heinämaassa

Jos istut koskessa pukeutuneena vain olkivyöhön

Jos katsot lähteeseen, suonsilmään, kaivoon

Jos katsot juhannusaattona, 

Näet aarnivalkean, näet aarremadon

tai jos peseydyt

Lähteessä, suonsilmässä tai kaivossa

Jos peseydyt heti tai kolmesti

Jos pudotat vaatteesi

jos pudotat kultasormuksen neulansilmään

Jos morsiushuntusi repeää halki

Tai Sidot lehmälle kaisloista seppeleen 

Jos keskiyöllä

Jos juhannusaattona istutat kaalia

Kaivat aarretta

Soudat veneellä

Syöt lettuja

Tanssit

Jos juhannusaattona saunot, vihdassa 28 oksaa

Jos keräät kastetta, siemeniä, seitsemän kukkaa

Yhdeksän kukkaa, neliapiloita

Nukut villasukka toisessa jalassa

Paita nurinpäin

Saunan katolla, aitan katolla, tuvan katolla

Jos juhannusaattona nukut, ja jos nukut tyyny pään alla

Tyynyn alla maariankämmekkä, virsikirja, kupariraha,

alkaa Isokesä, täyteläisyys. Päivä on kirkas ja pitkä.

.

chr.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Lännestä tuulee ohuita


.

.

Lännestä tuulee ohuita yläpilviä

Metsän varjo koskettaa vaahteroita

Istun pihalla lukemassa kotimaisista kämmeköistä:

lumovalkuista, miekkavalkuista, niiden huulista 

Ja kehälehdistä, kannuksen suusta.

Harvinainen Epipogium aphyllum, metsänemä, on aaveorkidea

Kukkii Varjoisissa metsissä oikullisesti ja

Muodostaa harvoin siemeniä; sen pölyttäjä on tuntematon.

Kasvi Sortuu Kukkimisen jälkeen ja hajoaa.


Korkealla kasvaa kuu

Katseeni ei pysy lintujen iltalennon perässä

Ei kuun, edes puolikkaan, maan 

.

.

chr


perjantai 3. kesäkuuta 2022

3.6.2022


.

.

Se on hidas kuin oboe

Kaunein fagotti

Tila sinun takanasi

Maa, talven painama;

Hulluus Käsivarrella 

Hereillä, aina vain hereillä

Äänettäkin Hereillä

.

.

chr.

torstai 2. kesäkuuta 2022

2.6.2022

.

.

Ja sataa ja sataa ja sataa

sataa ja sataa, sataa, sataa;

valuvan veden keskeltä

Talitintti lentää pesäpönttöönsä.

Alkukesän pimeä vain hämärä.

.

.

chr


keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

1.6.2022

.

.

Hain illalla lähteeltä vettä;

Sade oli hetkeksi tauonnut;

Korkealla latvatuuli;

Suurista kuusista putoili raskaita pisaroita

Ne Painuivat ihoon villapaidan läpi.

Oksistossa Laulurastas

Sen puhe, jota ymmärrän ja en ymmärrä

Poispäin häviää hirvi.


Pudotan sinkkiämpärin veteen ja nostan ylös

Valutan hitaasti kanistereihin ja juomapulloon;

Lähdevesi on niin kylmää

Se solahtaa vatsanpohjaan kuin kirkas valo

Ja silloin Huomaan Ketunleipien kukkivan

.

.

chr

lauantai 28. toukokuuta 2022

torstai 26. toukokuuta 2022

Vielä sateenkin


.

.


Vielä sateenkin päästän taloon sisälle

Kaiken muun siellä liikkuvan lisäksi

Kuluneella matolla maatuvat lehdet

Pisaroiden napsahdukset

Ja kurkipari ruostuu asentoonsa


Luumupuun pudonneiden terälehtien Alla

paljastuu tuttu maisema;

Kasvuun kutsun saaneet koiranheinät, mesiangervot

Ja katosta Pilvet, niin ohuet, takana vanhan taivaan kajastus

.

.


chr.


tiistai 24. toukokuuta 2022

Musta lintu

 .

.

Musta lintu ja kimalaisten surina Valkoisena kukkivassa luumupuussa.

Tulppaani sen juurella on sulkeutunut yöksi

Piiloutunut sisimpäänsä

Kaikki muu hurmiossaan kasvaa ja leviää

.

.

chr.

maanantai 23. toukokuuta 2022

Kukkivan puun alla

.

.

Kukkivan puun alla tulppaani on tältä päivältä sulkeutunut. 

Aurinko valaisee enää puiden latvoihin.

Ikkunoissa ei ole valoja tähän vuodenaikaan,

Mutta välillä sytytän kynttilöitä puutarhaan:

Patsaalle yhden, yhden kiviympyrään, kurjelle tai tontulle, 

Koko nauhan muurille, Joka rajaa näkymäämme.


Kuinka nopeasti pikkulintu saa naaraansa ”kantamaan” munaa? 

(Mikä lienee oikea termi?)

Jos tarkennan linnun kirjosiepoksi?

Jos kerron, että eilen pariskunta kävi linnunpöntöllä tutkimassa ja

Tänään iltapäivällä kantoivat sisään heinänkorsia

Niin kuinka nopeasti?

Pönttö tuskin voisi olla kauniimmassa paikassa kuin kukkivassa puussa.


Tänään puu on avannut kaikki nuppunsa

Sen Tuoksu huumaa

Kukat sytyttävät yllemme tähdet, 

Hyvin harvat tähdet.

Viini jäähtyy laseihin, sulava voi leiville.

.

.

chr.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

On avaimia (toinen versio)


.

.

On avaimia;

Mutta oksat koputtavat oveen

On pesäkammioita;

Pehmeitä asumuksia kalustettuna

  Sammalilla

  Kuivalla ruoholla

  Nisäkkäiden karvoilla

  Ja lintujen höyhenillä

Kammiot lukitaan sokerisilla mesikupeilla

Ja Kuningattaret koputtavat,

Sisä- ja ulkopuolelta.


On yön avoimia ovia

Vartioimattomia sisäänkäyntejä

Kenelle, mille vain kulkea


On pajujen ja raitojen paksuja suojuslehtiä

Avaimettomia Perhoskoteloita, munankuoria

On pähkinämatoja murtautumassa kuoren alle

Eläinsuojien yörauhan salpoja


On lukitsematta sydämiä ja on lukittuja

Kutsuun avattuja käsivarsia yhtä paljon kuin 

Sinetöityjä tunnustuksia ja kirjeitä

(Niistä en sano mitään)


On pimeään piilotettu aika;

Maailmojen raja;

Se pysähtyy, kumartuu korvalle

Se ei kaiu vaan kuiskailee niin, että

Ilma ohimolla värisee:


On kasoittain kelpaamattomia avaimia, kuin vuoria,

Harjuja, pitkiä harjuja

.

.

chr.


lauantai 21. toukokuuta 2022

Kastetta on vielä


.

.

Kastetta on vielä maassa ja lehdillä ja

Kasvit ovat yöstä vahvoja

On hetki, jolloin mesiviitat ovat paisuneet kylläisinä

Täyteen mittaansa


Et pue kenkiä ja kuljet, keräät valikoituja

Saamme linnulta yhden munan, 

Syömme linnun yhden munan, vain yhden

Kuori on kirjava ja maku voimakas


Työt olisi tehtävä ennen kasteen haihtumista

Ennen kuin musiikki loppuu

Ennen kuin täyteläinen maku kieleltä laimenee


Siitepöly on hävinnyt

Yksi sävelmän pala ja avonainen silkkirasia

Lehden karhea kaari

.

.

chr.

torstai 19. toukokuuta 2022

Kaikki laulavat soidinlauluaan


.

.

Tällaisena aamuna, kun kaikki laulavat soidinlauluaan, 

voisin vajota ääntä päästämättä järven pinnan alle, 

veden värähtämättä, edetä pohjaa, 

ahvenvitaa lehdykkä lehdykältä

raatteen juurakkoa, mutta kuljen tiellä, polulla kävellen 

vielä kymmeniä kilometrejä, 

pääsen vielä kyykystä ylös, 

löydän rannalta uuden sulan; kuten kaikki muukin on 

uutta, kuten järvi, kuten käen kukku, 

kaikki puhkeava ja helisevä

Maasta aukikiertyvä

.

.

chr

tiistai 17. toukokuuta 2022

Puutarhan astinkivet


.

.

Puutarhan astinkivet;

Polkua noustessa näkyi päivän viimeinen auringonläikkä;

Lehdet nousemassa puihin.

.

chr

maanantai 16. toukokuuta 2022

Eilen aamulla

 .

.

Eilen aamulla 

Lämmin ilmavirta nousi puiden latvoihin 

Näin kuikan sydämeen

Näin punaisen amuletin 

.

.

chr.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Keltaisessa linnunpöntössä


.

.

Pihalla keltaisessa linnunpöntössä on talitintin pesä.

Pesästä alkaa kuulua piipitystä pari sekuntia ennen kuin ruokkiva lintu ilmestyy toukka nokassaan. Miten tämä on mahdollista?

Lintu ei lennä suoraan lentoaukolle, ehkä arastelee minut nähtyään, vaan hypellen oksalta toiselle lähestyy pönttöä, kunnes sukeltaa sisään.

Välillä päivänvarjon kangas heilahtaa väliimme; sillä aikaa ehtii tapahtua jotain, en näe, ja

Kun auringon haalistama helma taas väistyy, En tiedä missä lintu on.


Auringon laskiessa haen pyykkinarulta lakanat;

Unohdin täysin päivän mittaan tämän askareen.

Tuuli on pyörtänyt kankaat rullalle ja kerään Ne käsivarrelle

Sylintäyden tuoksuvat lakanat

Pieni kori, jossa säilytän pyykkipoikia, ja jonka olin jättänyt oksanhankaan,

On kierinyt kauas metsän reunaan

Ylimääräiset pyykkipojat kylväytyneet pitkin, 

Puiset, muoviset mustat ja valkoiset hennon uuden heinän seassa

Esikon nuppuja, kiurunkannuksia


Tänään koivujen nuoret lehdet alkoivat suhista tuulessa.

.

.

chr

perjantai 13. toukokuuta 2022

Nukuin hänen kanssaan

.

.

Nukuin hänen kanssaan; voiko olla totta?

Kun Todellisuus muuttuu koko ajan;

Ehkä en, ehkä Nukuin hänen kanssaan;


Jokatapauksessa:

Kannat pihaan suuren valkean linnun

Sen katse on melkein sammunut


Sen jälkeen en pysty erottamaan Todellisuuksia toisistaan;

Kuka pitelee kaulaa paikoillaan

Miten vahingoittuneen siiven sulat

Miten ei ääntäkään


Ja Kun 

Lasket kirveen käsistä;

Niin kauan kun joutsenen sydän vielä pumppaa verta

Niin kauan lehtokurppa kerran lentää Pihan yli

Sen lenninhaiven

rankametsähevosen korvat eivät värähdä,

jokin muu liikkuu, kasvaa



Sanat eivät voi kertoa kaikkea

erottaa Todellisuuksia toistaan; 

Samalla Joutsenen sydän vielä pumppaa;

Monta kertaa

Olen itkenyt Punaista sydänpuuta

Minulta piilotettua surupuuta

Ja nukuin hänen kanssaan

.

.

chr.


torstai 12. toukokuuta 2022

Rakastan luitasi

.

.

Rakastan luitasi ja erityisesti lonkkaluun kulmaa

Sen kaarta, lujuutta

niemekettä, sen kivistä lahtea, josta

saaren syntyvät

Miten ne kauhovat aavaa ja myöhemmin tyyntyvät

lantion sokaisevaan valoon.

Rakastan suoria hartioitasi

Hartioittesi Neliskulmaisuutta, 

Niitä peittävää sileää ihoa


Kyynärvarren lihaksiasi rakastan kun olet toimissasi

Etkä huomaa, että katselen miten ne värähtelevät.

Kaulaasi, solisluusi kuoppaa 

rakastan

Sen mannerta, vaeltavia lähteikköjä

Sen saarekkeita auringon läikässä

.

.

chr.