.
.
Latvus latvukselta soivat syksyn tiaiset. Kettu sanoi mielellään olevansa kettu. Talviturkki kasvoi harmaana sänkenä. Jauhoin suussa ja syötin suudelmalla suuhunsa pihlajanmarjoja. Tutkii makua kielellään. Annoin sille aikaa. Sanoo, makeita ovat.
Usva on kuin seinä. Polkua eteenpäin ei näy.
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti