.
.
Iltahämärän ensimmäisellä hetkellä olen huomaamaton tuulen alapuolella
ohi kulkee kolme kuningasta
kolme maagikkoa, he hymisevät kielellään,
he matkasivat ojentamaan lahjaansa.
Heidän pöytävaatteelleen katetaan ingefäärin juuri, keitetty kerma, maijesteettipapu,
ripotellaan sinisiä kukkia,
ja heidän päähineensä; unien jäänteet
loimivat lankoja, kehräävät kehiä, pellavaista haukisiimaa,
lasten leikkiä metsäisellä pihalla,
puiden varjoja ohuella hangella
.
.
chr.
.
.
Puuvajassa talvehtii perhonen
hengittämättä tutkin sitä
lämpöä levittämättä, keväättä, auringotta;
kun tästä kerron, sinä käännät katseesi,
matalien viulujen coda
yksittäiset sävelet, hämyköt, vaellukset, ilmavirtaukset, venhokkaat, siipisuomumassat, hunajavarkaat,
kultainen virta pienen pienien sävelien kimppuja,
muotokuvia kylmyydestä
.
.
chr.
.
.
Pyhinä öinä hän sanoo
Kirjoita kaikesta kuin asiat ovat.
Kirjoitan kehon läpi kiitävistä valon tuikahduksista
sitten irtaannumme ja kohtaamme jälleen lävistäen
pinnoilla on kylmä ja kaukaista hen-hen- hengitämme
toisiansa kuiskaavat jäätyneet kaislat
.
.
chr.
.
.
Ja hänen juurillaan pimeään
tähdet hetken, kukin vuorollaan,
puut kerro nimiään,
kun ei sada, kun ei unohda, on vain
silmilläsi, alkavat hengittää, maan saumat
.
.
chr
.
.
Jalanjälkesi muuttuvat jalanjäljikseni,
katkaisen vahvistavan yrtin mukaan;
maa pysyy alla, suolammet hengittävät;
deevojen metsä;
mahtimännyt, ikikuuset, kuningashaavat
raottavat juuristaan jalokivet ihailtavaksi,
latvustosta lintujen radan, linnunradan
.
.
chr.
.
.
Ensimmäistä enteävä yö
aavistan sinun heränneen;
pudottuaan ilotulitteiden kepit muodostivat maahan tiheän sokkelon;
olet siellä matkalla.
Myötäpäivä muuttuu vastapäiväksi,
joulukuun viimeinen suven yöksi.
Aika kehällä on loppumattoman suora
.
.
chr.
