Drogheda II

.
.
Hänen unensa hengitys täyttää huoneen korkeuden
tasaisesti
pihapuiden kyyhkyt,
ja talon viereltä johdattaa kapea polku ylös
rinteen hämärä
vierellä outo kukka, siltakaari
.
.
chr

Drogheda

.
.
Olemme nähneet irtihakatun pään,
hylätyllä hautausmaalla markkinahyrrän
ja kaupungin peittävät sulat,
huoneemme oven peittävät siivet.
Riisutaan kengät .
Astutaan sisään
.
.
chr

(Pehmein jaloin) Arvo Pärt Fur Alina 1976

.
.
Pehmein jaloin hyppelet edellä
sateen taittamaa polkua,
aikainen kuu kuhertelee ruislinnulle.
Päästän vuodet vierimään veteen,
sateen, polun taitteen,
hyppelet pehmein jaloin
aikainen kuu.
                                      Laula lasta ruislintu
                                      laula unikukka, sudensammal
                                      nuku koiranhäntä, kissankaisla
                                      nuku pääskynhattu, piimäheinä

synnytä suljetut silmät
.
.
Hanna, k.21.7.1987
© chr.

Odotus

.
.
Aamun ateria on ohi,
astiat välillämme käyneet hylätyiksi,
yövaatteet ovat luovuttaneet ja alkaneet varkain luikua yltämme,
kuin kehottaen etenemään päivän askareisiin.

Latvatuuli suhisee jo hitaasti,
ja me odotamme alkavaksi sadetta,
ensimmäisten pisaroiden jälkiä puutarhan kiville,
ensimmäistä pisaraa
helman kätköstä paljastuneelle nilkalle
.
.
chr.

Alessandron poika

.
.
Jo varsin nuorella iällä venetsialainen orpokodin opettaja
 kiristää suolikielet vaahterakoppaan,
valisee jouhet, ja alkaa soittaa. Andante.
Extravagantti tämä Alessandron poika,
nai portugalilaisia prinsessoja,
kylpee largossa ja terveyssyistä lopettaa käymästä messussa
(messiaan kasvot pimenevät).
Soittimessa laukkaavat vuodenajat
 ja illan varjo liikkuu kiviseinää, nopeat nuotit.

Viimeisellä vedolla kampauksensa hajoaa,
kesken sonaatin,
kolmesataa vuotias peruukki kelluu
Ohi kävelee sellisti, vaatteineen järveen.
Cembalo ui jo kaukana.


Borocco Ducalen konsertti Onnea sankarit. 
Vivaldi, Händel, Bach ja Scarlatti.
Karjalohjan kivikirkossa.
.
.
chr.

Järven

Järven

.
.
Järven neljästä auringosta katosi yksi,
soutava lintu syttyi tuleen, häviää
kartan taitteet
 peilisaaria reunojen yli
.
.
chr

Rikkaruohoja livenä

.
.
17.7.2018 klo 19 Karjalohjalla
Villa Vanha Passi-tilalla runojooga;
joogaopettaja Katja Tanner opastaa liikkeisiin,
Lempeät soinnut- Kaija Luukkonen soittaa maljoja,
Chr lukee runojaan, joita voi myös lunastaa itselleen.
Osallistumismaksu lyhentämättömänä Intian Dumkaan,
orpokodin ja koulun ylläpitoon.

https://www.facebook.com/events/272177796691339/?ti=cl
.
.

Joogan jälkeinen selkeys

.
.

Joogan jälkeinen selkeys

ja irtoavat putoavat hartiat, kylkiluiden kiitävät veneet

lantion puoliskot vajoavat,

hautavajoamat, polvien saaret.

Suolavesi, jonka luon, luo meritähdet, rankasakarat.

Loppuni rajan, reunan, jota maa kannattelee.

Hengitys lähtee navasta

kämmenet, kyynerpäät ja olkapäät päällekkäin,

solisluut hymyilevät.

Piirrä kahdeksikkoa, suorilta käsiltä ääretöntä

poutapilvet ovista, ikkunoista taiteltua iltataivasta.

Ojenna seuraavalle laulu, seuraava hengitys;

yltyleinen jumalala, virrattaa kylkikaari, uuttaa lumi,

ummistaa kalvo,malja, henki, saavuttaa itiö, imeä juuri.

Vapauttaa otsan ja päälaen, kruunun, joka paikalleen kasvaa,

juurtuu maan sydämeen.

Terve te kuut, terve te meritähdet,

terve pyramidit, terve pienet aallot

terve sinä, joka kellut tyyntä.

Terve sinä, joka tyyni, kellut.

.
.
© chr.

Ei, ei

.
.
Uin Yöveden poikki
kuin pääskysen huuto,
maariantakiainen
                                       tarraa
                                       kaunis silmä
ei, ei irrota,
pääse helman ommel
Karhumännyn mesiketo
.
.

Astuvansalmi

.
.
Polulla edellä kulkee lapseni,
hänen edellään pieni poikansa.
Matkamme kestää 4000 vuotta, maat kohoavat,
vedet laskevat, jännitetty jousi maatuu,
korumme Yöveden pihkapohjian,
veden värisevä peili.
Käden sinetti, lyöty sinetti kallion kasvoon.
.
.
(Astuvansalmen kalliomaalaukset.)

Vaalea seinä

.
.
Katosivat uneen, lapset,
lokkien huutoa yön täysi,
vajoaa vaalean seinän heijastus
Saturnuksen kaukoposki