lauantai 21. heinäkuuta 2018
(Pehmein jaloin) Arvo Pärt Fur Alina 1976
.
.
Pehmein jaloin hyppelet edellä
sateen taittamaa polkua,
aikainen kuu kuhertelee ruislinnulle.
Päästän vuodet vierimään veteen,
sateen, polun taitteen,
hyppelet pehmein jaloin
aikainen kuu.
Laula lasta ruislintu
laula unikukka, sudensammal
nuku koiranhäntä, kissankaisla
nuku pääskynhattu, piimäheinä
synnytä suljetut silmät
.
.
Hanna, k.21.7.1987
© chr.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mieli istahtaa polun varrelle
VastaaPoistalevähtää silmät ääreisyydessä
sisin tuntee,
tuntee, näkee
surun ja rakkauden solmiutuvan
yhdeksi
yhdeksi valoksi ajan yllä.
Huikean kauniisti kypsynyt runosi. Ottaa vastustomattomasti mukaansa. Vie sinne avaruuden äärille kuuntelemaan hiljaisuuden jatkuvaa sinfoniaa/rakkautta.Pärts elää musiikissaan yksinkertain soinnein mukana.