keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Kaksoisvalotus

.

.

Kaksoisvalotettu kuva 

takamaiden harmaat aidanseipäät

henkilöt kuultavat toistensa läpi 

kaulan uurteeseessa.

Näkymättömät ovat liikkeessä epätarkkoja

kuin höyhenverhon takana

kehrät näkyvillä, heinää hiuksissa.

Varjo kulkee kasvojen yli

näen ohi toiset kasvot

rappeutuneen julkisivun, 

maasta nousee hevosenkenkiä

olkainkivet, rintamuurit.

Puut syntyvät talojen sisään

puunhakkaajat pilvimetsiin

sokeat valotusvirheisiin

.

.

©chr

.

perjantai 19. helmikuuta 2021

Joustava ruumiini

 .

.

Ymmärsin, että tämä vielä joustava ruumiini olisi joskus saatettava lääkärin käsiin, ja hän olisi mahdollisesti lapsianikin nuorempi.

Tämä ruumiini, jota olen yrittänyt suojella ja altistaa

pakkasella ja helteellä,

kylmälle, kuumalle, tavoille olla

sisäisille aineille

puristuksille, mielihyvästäkin.

Tämä vielä joustava ruumiini, kun tänään tuuli on kääntynyt etelään

.,

.

chr.

Oletteko te

 .

.

Oletteko te? hän kysyi osoittaen samalla meitä suoran etusormensa sivuttaisella liikkeellä.

 Ei, emme, vastasin, ja mietin vielä vuosia sanojen jälkeen, mikä vierekkäin seisomisessa kieli siitä,

että ihomme olivat joskus viettäneet mittaamattomia aikoja lomittain 

hehkuneet sisäkkäin 

vaikertaen, tutkineet tunnetta

Olemmeko me.

.

.

chr.

lauantai 13. helmikuuta 2021

Miettimättä

 .

.

Punarinnan ääni, tiedän,

enempää miettimättä

heinämaan reuna

ja peilin välähdys kulkee yli

.

.

chr.

perjantai 12. helmikuuta 2021

Olin mahdollisesti lähdössä

 .

.

Oli sellaisia aamusivuja, joista ei saanut selvää

kupissa kuivunut kahviraita

ulkosyrjällä luovuttanut ruskea pisara.

Oli hylättyjä vaatteita, osittain pelkkää lankaa

ja se ajatus, että mahdollisesti olin

koko ajan ollut lähdössä

(ja tämä koskettaa sinua).

Alaselkä jäi märäksi,

jäi pisaroita, kastetta

unohtuivat visertävät

reunat

poimin maasta 

poimin lattioilta

.

.

chr.