Valokuva (vielä kehittyvä)

.

.

Patsaan kiviset silmät aurinko olkapäillä

Vastaantuleva nuorukainen hymyilee

On puistokuja, on lehmuskäytävän hämärä

Puut odottivat iltaa tuoksuakseen

Tuoksu peittää kulkijat sokeriseen autereeseen

Muistumaan, juopuneiden mehiläisten sateeseen

Vanhan huvimajan takana jasmiinien hellevalo

Kuin tähdet

Ohjaat askeleemme ulkokahvilan pöytään

Tilaat virvokkeita

Palvelustytön selkä katoaa rakennuksen ovesta

Selkä on yhä valonherkällä paperilla

Muistuma katsomisen jälkeen

Meille tarjoillaan, astiat kilisevät

Hopeisen kermakannun häikäisy

Kuva viipyy silmässä

Onko ilmassa ukkosta

Onko kermassa nahka päällä

Käsien taidokkaat eleet

Puiston varjoisat syvänteet kuin huoneet

Kuin hotellin venetsialainen kuvastin

Huoneen mahonki, ruusupuu ja kristalli

Untuvavuode, salaisuus ja peittoasia

Syntymäpäiväkorin neilikat, ruusut ja resedat

Kaunis nuorukainen, kiviset silmät

Taivasta vasten erottuvat

Isovanhempieni häämatka 1924: 

Helsinki-Rävel-Stettin-Berlin-Pau-Lago di Garda-Trieste

Chr.

.

.

Meri

.
.
Merellä on oma painonsa

se leijuu raskaana päällä, tonneja jokaisella huokosella.

Hukkuvat valaisevat meriä ennen vajoamistaan;

he hohtavat kuin meduusat, tähtinä matkalla pohjalle

ja nähdäkseen perillä tasangon, he poimivat helmet silmikseen

pohja on kuin kuun meri, askeltamaton ja tyyni

merikortit lipuvat merivirrassa, mantereiden ympäri, 
väylien asteet hajoavat desimaalin tarkkuudella

Linnut visersivät mastoissa kun laiva katosi reunalta;

horisontin pohjassa hukkuneiden kengistä kasvaa muuri

virrat kuljettavat vaatekappaleet rantaan,

jonka vuorovesi paljastaa; törkyä ja kaipausta, hiukan upottavan, 

liejuisen hiekan

Jäätiköiden sulavesi on kymmenien tuhansien vuosien makeuttama;

paine hellittää, maa nousee, meri laskee, maa laskee, 
meri nousee ja työntää jään taloihin, 
hylkää sen huoneisiin, suolan huulille

Kuulen yllä meren vyöryn

.
.
.
©chr

Vuosisadat

.
.

1300-luvun vaihteessa nousen joesta rannalle
ja sinä istut siinä kuin odottaen,

1400-luvun vaihteessa nousen

mustan surman syömästä maasta

sinä kehräät villiintyneiden lampaiden villaa,

varjellusta sipulista puhkeaa kruunu.

Heinäkuu 1505, hiuspuukujanne,
sen kohinan vihreä maanvyöry.
Varovasti lehviltä jatkuu keskeytynyt laulu;

pesättömän koiraan kosinta.

Heinäkuu 1605, Ming -dynastian viidestoista keisari
nostaa päänsä, vuoteilta joilla lepäsimme,
jotka vuodet, henkeä tapaillen.

Kuudenennentoista kymmenluvulla hunnut häviävät;

holvien lämmössä kävelet öin silmät kiinni
Samarkandissa seitsemännentoista kymmenluvulla

käsissäsi huomisen juhlan tatuoinnit
vahvat mustejäljet.

Neljäntenä iltana 1714 söimme vain kevyesti,
ripustimme ruokapöydän ylle läpikuultavia nauhoja
ammoniittilampusta tulvi pehmeää valoa
piirsi seinille kuorensa ympyrän, rajan pimeyteen.

Neljäntenä iltana 1814
piirsit maljakon tummat kukkaset,

ympyrän, kuorensi, rajan pimeyteen.

Riisutuessamme 1819 irtokaulus sekottui pudotessaan kirjeisiin;
jotain vaikeaa oli sanottu.

Kirjeissä 1919 kirjainliekki sulaa, sinettivaha,
huoneen ahtaudessa ajat viivat käsistäni

polut hartioilta.

Kaksikymmentäluvun loppupuolella näin sinut vielä kerran

ikkunan äärikaukaisuudessa;

meidän molempien elämä oli suuresti muuttunut.

Kolmannen vuosituhannen loppupuolella vielä

aamuhämärä vaipuu kasvoiltamme,

terälehdet yksitellen.

.

.

© chr

Tervetuloa tänään Karjalohjan Heponiemen rantaan kirjajulkkareihin klo 14.

Drogheda II

.
.
Hänen unensa hengitys täyttää huoneen korkeuden
tasaisesti
pihapuiden kyyhkyt,
ja talon viereltä johdattaa kapea polku ylös
rinteen hämärä
vierellä outo kukka, siltakaari
.
.
chr

Drogheda

.
.
Olemme nähneet irtihakatun pään,
hylätyllä hautausmaalla markkinahyrrän
ja kaupungin peittävät sulat,
huoneemme oven peittävät siivet.
Riisutaan kengät .
Astutaan sisään
.
.
chr

Keskeneräinen

.
.
Yleisön pyynnöstä
rinnakkaisblogini osoite:

http://zidback.blogspot.fi

Se ei ole valmis,
blogikirjoitus/tarina vielä päivittyy,

miten maisteri Zidbäck ja père David tapaavat,
ja eroavat
ja laiva lähtee lasteineen kohti Eurooppaa
.

.

Zidbäck lähestyy 2

.
.

Yhä yövaatteessa -

shakuhachin soittaja on mestari,

hengitysääni muuttuu omakseni
kuuden tatamin huoneessa

ääni lentotähtiin.

Unohtuu paistettu ankerias

syömäpuikkomme ovat sekoittuneet

.

.

© chr.

Zidbäck lähestyy

.
.

Seitsemän onnen jumala lähestyy

laiva kohovesien vauhdilla,

                                                   kuin aluksen paino nostaisi veden,

valuu sateenrepeämä paperin yli

kuu rannan yli, ravut perääntyvät

nopeat,

meren liikunto

.

.

© chr.

Osa vielä nimeämättömästä sarjasta,( Zidbäckin matka)

.
.

Keväällä saa elävästä linnusta kestävät sulkakynät,
hanhen vasemman siiven
korpilta ohuimmat viivat.
Ruodosta irtoaa haiven, soutaa mustepisaraa
tumma taitteen joki, sinettisaari,
sydänmaan käärö.

Kirjepaperin paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,

keksin sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.

Pedon rasva palaa lampussa yökaudet

pystyn lukemaan suorassa mustevirran kaihoa.

Luunsahaajien hengitykset alkavat vinkua,

soivat kuin valtameren laulu.

Aallot kaikuvat Kaarianmeren rannalla,

maisteri Zidbäck irrottaa taiten valaalta valkeat hetulat.

Purjeet nousevat, alkaa matka;

painolastimuulit tömistelevät

hetulat soivat ja soittavat laivaa, ne kampaavat Geminidejä,

siivilöivät maisterin muistia, putoavia kaupunkeja, riisipaperihuoneita.

Rasva palaa taas lampussa,

Zidbäck punoo saaliistaan kartan, minuutit kulmamittaan

Kukkivan vuoren kylään.

Yöllä syttyy virtaava suisto

Geminidien ikkunoista riisutaan verhot
kellertävä silkki,
tyhjyydessä putoilevat kaupungit eivät päästä ääntäkään

Hidastamme katupuiden alla;

korttipelejä, lintuhäkkejä, lasten leikit

talojen äänissä siivilöityy ikkunasäleikön valo

riisipaperista kuultaa silkki

intiimi huone eksyttää silmät

Munkki kumauttaa puusalolla temppelin pronssikelloa
heijastuva metallin hohde
pehmeä hämärä 

Matalan pagodin sivuovesta kumartuu sisään père David.

Kaminan vieressäkin hengitys höyryää.

Père laskee tatamille isonlaisen kasviporttöörin,
heteiden ja emien huuman, suojuslehtien hunnut,

hellävaroen siemenen,
kädessä sileän, kovan,
kämmenestä kohoavan kukkivan puun

Jälleen odotan tulevaksi hänet.

Kevyesti sataa lumi

                              lumikurkien tanssin jäljet.

Nykyiset kasvomme,

toisillemme tutut

ikuiset kasvomme.

Rokonarpisen eukon piirtämällä kartalla

kukaan ei puhu kieliä

kuljen solatietä vanhaa jälkeä

sivuille karkaavat lumisorkat

                                                  hämärä

bambumetsän rungot lyövät korkealla talvea vasten

kylän reunalla levähdän

majapaikat ovat täynnä

vaatteessani roikkuvat meluavat lapset

lumenviipymälammen jäässä

hyppyyn jähmettynyt sammakko.

Silmissäni lämmitetty sake

sammakkoeläimet muodoissaan sikiävät ylös

toukista keuhkoraajaisiksi,

toisilla on Adamin pää

ruumin osat ja tasapaino,

aistimet,

toisilla temppelimetsikön apinain hahmo.

.

.

© chr.

Odotus

.
.

Jälleen odotan tulevaksi hänet.

Kevyesti sataa lumi

                              lumikurkien tanssin jäljet.

Nykyiset kasvomme,

toisillemme tutut

ikuiset kasvomme.

.
.
© chr.

Nelirivit

.
.

maaliskuussa kampaan hiuksia
taitellussa kimonossa kehon lämpö

oksien kärjissä huolelliset pisarat

- haikaran pesällä sataa

melkein koko kuunkierron

paperiseinän takana tyhjä huone

levittää nyt kirjoitusvälineet

mustekiven kirjailun

lauseet valmiiksi piirrettyinä

tunkeutuvat sisääni

hitaasti öljytyt ruumiinosat

- sydän lyö ylimääräisen kerran

mikä on vuoteen nimi

mikä on päänalusen nimi

seinien nimi huoneessa

kun täydellisestä hetkestä noustaan

sateen              valkoinen         katseeni               pesällä

pudonnut         lasin                 sija                     valmiina

pitkä                väri                  kohottaa             ensimmäisen

viiva                ilmassa            huhtikuun             muna

.

.

.© chr 

(mobiililaitteella lukiessa rivitys vaihtuu)
.
.

Riga 2

.
.

Mustan joen rannassa valuvat sillat, puistojen valokatos

johdinauto kiristää vanhan kaupungin vaijerihäkkiin lumiset svinksit

kiviset kissat torneihin.

Kerran majavat nousivat kanavasta ja

söivät Kilimanjaro-ravintolan lehmukset,

syvissä vesissä seikkailevien prinssien laivat rantautuvat,

valaistuneena jäi jäätyneen marsipaanikakun ylle hymyilevä ritari,

kolminkertaisissa kultakäädyissä.

.

.© chr.

.

.

Kotona Ruotsalaisuudenpäivänä

.
Husets tystnad mellan gräs och himmel
min kärlek sover,
sover trädens blad, vinden
sjunger i drömmen

på väg hem går jag bort och tillbaka.
.

Tiistai, Nepal

.
Kristalli-ilma pitää elää kuin ei näkisi
yön reunaa se
ajaa rinteeltä vuohet, ja koira
nuolee kämmenpohjasta lypsyn viimeisen pisaran,
ympärillä valon perhoset,
hukkuvat vaahtoon, sanon, että kirjoittaisit,
viis unesta

astia oljilla, maitoon lohjennut emali

oisin hetken kuohuva.
.

Ushuaia, torstai

.
Lautasen kokoinen pihvi kananmunalla,
El Turco, San Martin 1410, ruokala
Kurotan pöydän yli
"Olet mennyt liian kauas", hän sanoi
tuskin hälinältä kuulin.
Pääkatu on merensuuntainen, pitelee maaosan kivet
akvamariiniportailta sukeltavat lintueläimet,
vuoret.
.

Kanada maanantaina

.

Saskatchewan, valojen lumimarjat

oven alta litistyneenä tasankojen kuunkirkassilmä

(valkaistut kulmakarvat ja päälaen kaksi täplää)

polkutiellä ruohojen laukka, kämmenten välissä

jäätyvät nopeat joet

piirsin kaikille nimet risteäville

.

Lauantai, Kioto

Koto hiljenee
vielä hetkisen kaiku
värähtää uni,
jos nukut, menen ulos
katsuran pitkään varjoon.

Perjantai

Valliriutalla on merkitty karttaan niveljalkaisten polut, pinnanalaiset.

Jätin ilman painon, Greenwichin tuntikulman,

rintaan pyrstötähden mitta

Syyspäiväntasaus Nairobissa (arki)

Nukkuminen ja ohut kangas.

Kartalla iho, napa on Nairobi

hengitys kulkee

kylkikaaren Kongoa ajelehtivat sanat,

kohta katson uudestaan

ovatko jäykistyneet paikoilleen

kasvillisuuteen.

Dimanche distance

Sunnuntain kaukaisuudesta on olemassa kuva:

lentoaseman odotushalli

toisen kokonaisen päivän deja vu

surisee kuin kärpänen.

Aamulla pestyt kadut valuvat Seineen.