Sunnuntai

.
.

Sadepisaroiden kosketusta luumupuun oksilla ei lasketa
jokaisella silmumitalla laulavat näkymättömät tiaiset;
koskemattomalla tarkoitetaan ihmisen koskettamatonta.

Istuin tuhat vuotta koskettamatta
minua valaisevat yläpilvet
.
.

©chr

                                              Joep Franssens - Harmony of the Spheres

Lauantai

.
.
Kivikauden helmet levitetty ylitsemme,
lantioiden maljoihin

jäätikkö halkeilee,

nousee olkapäänsä varaan katsomaan minua.
.
.

©chr

Perjantai

.
.
Hän ei puhutellut minua minuna,
vaikka ajatteli minua, vai ajatteliko sittenkään?
Hän lauloi ja kirjoitti minusta, tai hän ei kirjoittanut minusta
sitä mitä kirjoitti, lauloi
se et ole sinä, kuulin.
Hän seurasi minua, luulin, tarkemmin:
hän ei seurannut; hän odotti,
hän antoi vaihtoehtoja.
Inhosin päättämistä päättämättömyyttä päätöksiä,
hän päätti ja inhosin sitäkin.
Hän yllätti minut, oven takaa, ikkunan alta, pensaasta,
näkötornista, rotkon reunalta, housujen kintuista, nuottien välistä,
kylmäkellarista, ja hän oli kuitenkin aina tyyni.
Tyyni kuin selkä, kääntyi pois, kääntyi kohti
eteni sivuitse ohi.
.
.

©chr

Torstai

.
.

Piirroksien taipeisiin, iholla,
joihin ei yletä kirjoittaa,
jatkaa jälkeä sininen pelto-aukea
    elokuussa kukkiva korkea sävel
kahlaa soittaa huilupilliä
kutoo huoneen, solmii heinää,
    vuoteen todellisen kangastuksen

viivat taivaalla katoavat
ripset, silmien räpäytys
.
.

©chr

Keskiviikko

.
.
Siirat ryhmittyvät hymniin,
kymmenentuhatta vuotta suohaudassa
trilobiitit, kannattelevat kiduslevyjä valtamerien rannoille
takaisin hengitysraajoja, merihärkiä Jäämeren lahdille

Eumalacostraca peracarida arthopoda eucarya
valvifera oniscidea
Amen.
.
.

©chr

Tiistai

.
.
Mitä hänen partaansa oli sidottu;
suomut, ohimoiden roihu
oravanruusut
pohjoisensivu, kaltaisuutensa

minusta mitä maailman poikki
.
.

©chr

Maanantai

.
.
Kesä on täysikasvuinen;
vaatekaapista kurottaa jo pitkää heinää.
Letitettyäni ne löydän käyttökelpoisen sukkaparin,
tuoreen ja tuoksuvan,
hyllyn perältä pellonreunaan
.
.

©chr

Kotona Ruotsalaisuudenpäivänä

.
Husets tystnad mellan gräs och himmel
min kärlek sover,
sover trädens blad, vinden
sjunger i drömmen

på väg hem går jag bort och tillbaka.
.

Tiistai, Nepal

.
Kristalli-ilma pitää elää kuin ei näkisi
yön reunaa se
ajaa rinteeltä vuohet, ja koira
nuolee kämmenpohjasta lypsyn viimeisen pisaran,
ympärillä valon perhoset,
hukkuvat vaahtoon, sanon, että kirjoittaisit,
viis unesta

astia oljilla, maitoon lohjennut emali

oisin hetken kuohuva.
.

Ushuaia, torstai

.
Lautasen kokoinen pihvi kananmunalla,
El Turco, San Martin 1410, ruokala
Kurotan pöydän yli
"Olet mennyt liian kauas", hän sanoi
tuskin hälinältä kuulin.
Pääkatu on merensuuntainen, pitelee maaosan kivet
akvamariiniportailta sukeltavat lintueläimet,
vuoret.
.

Kanada maanantaina

.

Saskatchewan, valojen lumimarjat

oven alta litistyneenä tasankojen kuunkirkassilmä

(valkaistut kulmakarvat ja päälaen kaksi täplää)

polkutiellä ruohojen laukka, kämmenten välissä

jäätyvät nopeat joet

piirsin kaikille nimet risteäville

.

Lauantai, Kioto

Koto hiljenee
vielä hetkisen kaiku
värähtää uni,
jos nukut, menen ulos
katsuran pitkään varjoon.

Perjantai

Valliriutalla on merkitty karttaan niveljalkaisten polut, pinnanalaiset.

Jätin ilman painon, Greenwichin tuntikulman,

rintaan pyrstötähden mitta

Syyspäiväntasaus Nairobissa (arki)

Nukkuminen ja ohut kangas.

Kartalla iho, napa on Nairobi

hengitys kulkee

kylkikaaren Kongoa ajelehtivat sanat,

kohta katson uudestaan

ovatko jäykistyneet paikoilleen

kasvillisuuteen.

Dimanche distance

Sunnuntain kaukaisuudesta on olemassa kuva:

lentoaseman odotushalli

toisen kokonaisen päivän deja vu

surisee kuin kärpänen.

Aamulla pestyt kadut valuvat Seineen.