.
Matkalla kuuntelen englannin kielisiä uutisia.
”Sokeasalmen” sillan ylitettyäni metsä muuttui vaahteroiden
ja tammien kultaiseksi valtakunnaksi. Kuin latvoihin paistaisi aurinko.
Maa on värikkäiden lehtien peitossa ja kaatuneilla vanhoilla rungoilla juhlivat kirkaat sammalet.
Vastaantulijat tervehtivät omalla kielellään. He katselevat uteliaasti; ovat jo kaukaa huomanneet minun olevan muualta. Hymyilen vastaukseksi.
.
chr.
.
.
Kuinka ja onko
Miksi kenellä ja mitä vastaat:
Voiko kaiusta saada kiinni
Voiko valosta saada otteen
Mitkä ovat valon ominaisuudet
Jos ikkunat antavat niin ottavatko ovet
Kuinka kauan kosketusta voi odottaa
Mitkä sanat kiitävät ihon taipeisiin
Löytyykö lukurauhavaate miesten-, naisten- vai lastenosastolta
Häikäiseekö auringonheijastin
Miltä korkeudelta alkaa taivas
Minne pilvet menevät
Voiko varjo kääntyä
Keneltä voi pyytää anteeksi
Kuka kuulee apolloperhosen lupauksen
Pitääkö aaltoja laskea
Osaako joku luetella valkoisen värin sävyt
Miten avaruuskuvaus mahtuu paperille
Mihin aikaan alkaa yövyntä
Luetaanko päivänvalolauseita vain pimeässä
Mistä valuu ailahteleva mesi
Kuinka pitkä on silkkikielien ikä
Kenellä on kultakäpälä
Millaiset ovat viettelijän kasvot
Onko peiliä ilman heijastusta
Kuinka moneen osaan ilma on jaettu
Tekeekö säädyllisyysaisti kipeää
Tekeekö säädyllisyysaisti hyvää
Missä jaetaan pöllön oksennuspusseja
Otatko kaikki mausteet
Kenelle kaihonkukka puhuu
Mikä on unen tiheys
Kuinka monta hiljaisuuden lajia on
Missä tyhjyyden ääniä voi kuunnella
Miksi on partikkelit ja partikkelit
Mikä yhdistää kauhut, horkat ja kirput
Aavistaako kaukoaavistus
Kuinka kaukana kulkee kaukoliikenne
Miten silkki syö itsensä
Onko päivälepakoita
Onko hiljaisia kerroksia
Mikä sävel on nuottien välissä
Kuuletko revontulet
Onko makeudella mitta-asteikkoa
Kuka haluaa sotia
Voiko kukaan miktään
Kuka ampuu luodin sydämeen
Miksei aina voi olla ensimmäinen päivä
Mikä on lämpimän päivän paino
Onko pakkanen kevyempää
Minne viimeinen jäätikkö sulaa
Miksi maa on likaista
Mikä on kuivuuden maksimi
Voiko sielu rypistyä
Kuka repii hyväilyjä
Miksi lyödä kun voi suudella
Miksi suudella kun voi lyödä
Mihin häviävät muistot
Kuinka paljon muistoistamme on kuvitelmaa
Mikä tekee kauneuden
Ovatko kukat helliä
Miten Se menee aina ohi
Kuinka monta onnen hetkeä on
Miten jumalat syntyvät
Ovatko paisuvat marjat ylpeitä
Tunteeko yö yöpaidan
Miten suut voivat kohdata käsien koskematta
Missä voi kulkea ihon polkua
Miten voi
Kuka voi kenelle
.
.
chr.
Aamuviideltä kaadan itselleni pullon viimeisen
lasin viiniä
sarastusta seuraava tunti
vuosia vanha suudelma
.
.
chr
.
.
Niin pitkälle kuin muistan
Todellisuus muuttui koko ajan;
Oma varjo juoksee rinnalla
(Ota minut kiinni!)
Tulenkajo oli kasvoillani;
Katulyhtyjä jo sytytetään;
Valoa maassa
Alkamassa kylmä yö
.
.
chr.
.
.
Pääjakso: kuun vaiheet
Alajakso: näennäistiede
Yläluokka: merien mielentila
Luokka: heijastus
Lahko: silmät auki pimeässä
Heimo: nestevirtaus, soluhengitys
Alaheimo: jyviä, koralleja simpukankuoria, luotaimia
Suku: tyynyllä kääntyilevä miksi
Laji: uneton hiekka
.
.
chr.
.
.
.
chr.
.
.
Jatkat tanssiasi ruovikossa;
ohuet kaarevat viivat
Katselen ja seuraan kunnes humisevat päälakemme
Lintujen sade
Samalla vedolla hajoavat sateettomat pilvet, pisteet
Lähtevät päivät
.
.
chr.
.
.
Vieläkin, vuosia jälkeenpäin, suren yhtä poisheittämääni posliinilautasta;
se oli hyvin kaunis, mutta halki, ja jonkun taitamattoman yhteenliimaama, oli muutto ja ylen määrin pakattavaa.
Eräs menneen elämäni tuttava kertoi kerran lähes kuolleensa nielaistuaan sirpaleen.
Nykyään syön kaikki ateriani lautaselta, jonka reunassa on lohkeama. On muodostunut myös tavakseni nuolla lautanen paistettujen munien voista.
.
.
.
.
Menen nukkumaan, on kylmä
aamulla asteita on vieläkin vähemmän,
menen nukkumaan, kääriydyn villaan,
menen nukkumaan; kaikki muutkin nukkuvat, paitsi kuu ja yö ja mieli
asteita on aina vain vähemmän,
on kylmä, villa muuttuu lumeksi.
Menen nukkumaan, ja matka on pitkä, keittiöstä kamariin
plussasta kohti miinusta
ja Riisun monta päivää päälläni olleet vaatteet, irtoavat, putoavat
häviää päivän matka,
yö helmi helmeltä asteet
.
.
.
.
Luonamme kävi tänään vierailulla 13. kuningas.
Hän riisui ulkona kenkänsä, käänsi punaiset sukkansa nurin, ja pesi kätensä (ensimmäistä kertaa) palasaippualla.
Tarjoamme kuninkaalle puhtaalta lautaselta kukkakaalikeittoa, leipää hän ei halua.
13. kuningas istuu selkä suorassa, sanoo "kyllä kiitos" inkivääriteelle ja kertoo suvustaan, narreista, maagikoista ja tontuista.
Ilta-aurinko siivilöityy lasikuistille ja ikkunan kristalista heijastuu valaistunut läikkä keskelle kuninkaan otsaa.
Hän herkistyy kyyneliin järven maisemasta. Rannan mänty taipuu kumarrukseen..
.
.
.
Kuten aina aloitamme katosta; katoavat oksakohdat, puunsyyt, haluaisin maalata pilviä, valkaman ja varjon, siirrät vielä syntymättömät oviaukot ja keittiön lattialle terälehdet.
Ruokahuoneessa kohoaa, humisee omenapuiden heimo, juurillaan pussieläimet, ja jokainen kuuluva huuto on mahdollisesti pöllö, jokainen värisevä tunne on lähestyvä viesti.
Johdatamme patjaa männikön reunaa; puolukoita, syreeniä, en saa otetta, ohutvartinen ruusu, polttopuukasa, ja saunalta ympäri
kuljetamme tuhkaa, yön selkään vartioimatonta uurnaa kuin perittyä manttelia, epämääräisesti kunnioittaen
kerromme mikä tulee kuolemaan, mikä tulee minnekkin, vanhat ikkunat näkyineen, kauan kadonneiden rakastajien hyväilyt
kääriydymme kaalinlehtiin, vuodamme verta kerrosten läpi, lattian alle; siellä narisee jokin, se ei meille selviä, mikä.
On pitkäperjantai, ja huomenna ei ketään haudata.
Niin ottaa kädestä, hellämieli, johdattaa portaita makuuhuoneen kääntöpiiriin
kadotamme polun, paljaaseen rantaan kerääntyy malvan hidas jono.
.
.
