.
.
Pikkulinnut koputtavat ikkunaan, teeret kokoontuvat jäälle, jäniksen jäljissä viiru, kissa laskeutuu uunilta, ja Kettu pukeutuu meriin hylättyihin kalaverkkoihin; joudumme illan aikasilmukkaan. Hän sanoittaa minulle laulun, säveltää sen. Ennen vähenevän kuun nousua ihon vaaleat aaveet kuin lasipullojen kauniit mineraalit, kuin eksoottiset värjäysaineet. Mustuainen. Vaaleimman harmaan iiris.
Kolme päivää talvipäivän seisaukseen.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti