.
.
Valonsäteiden sirota on jo muuttunut
ilmakehässä sinisestä mustaksi
Päivä ei tänään valjennut edes sinisenä,
valottomuus mihinkään muuttunut. Ketun
pihan vaahtera kantaa pilviä yksin, valuu ja
Ketulla on sitoomuksensa; talossa kuljeskelee
hänen poissaolonsa. Kulkee hiljainen odotus.
On vanha Annanpäivä;
räntäsade painaa sananjalat maahan
kuolleiden koirien haukun,
hävinnyt metsän vihreä viitta
mettisen pillin ääni
latvuston aukko syöttää taivaalle parven
paljaiden piiskojen lävitse.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti