Unettomat yöt

 18.11.24

Unettomat yöt jatkuvat. Yö on pitkä. Vesi sataa hitaasti kuin lumi.

Asetan kelloon myöhäisemmän herätyksen, lähes täpärän. Luen viimeisen kuninkaan runoja, kirjan sielua. Etsin runoista mysteeriä, aamun kuuta, viimeisiä kukkia, tummaa silkkiä, joka käärisi tiedottomuuteen.

Kenen vastuulla oli muinaisen vesikellon pysähdys? Aika tulee ja menee. Se on ihmisen keksintö.