.
.
Jos olisi täysin hiljaista seisauksen hetkellä kuulisi maapallon liikkeen nitisevän paikoilleen, ei enempää kallistuvan. Kuulisi miten vuorovedet tyyntyisivät, miten tuulet lopettaisivat puita kampaamasta, vuoristoja hivelemästä. Kaiken sietäisi pysähtyä; ihmiset seisahtuisivat kaduilla, lintujen lento vaihtuisi liitelyyn, märehtijät laskeutuisivat makuulle, merien valaat vaipuisivat pystysuoraan uneen mahtavat pyrstöt kohti pintaa. Kuolemaa lähestyvät saisivat hetken jatkomatkaa valotunneleihinsa, synnyttäjien kivuista lapset luiskahtaisivat liikkumattomaan aikaan.
Seisauksen hetkellä Kettu pitelee minua tiukasti sylissään, ettemme häiritse maan tasapainoa. Seisauksen hetkellä olemme piilossa hiusteni muodostamassa majassa. Tuskin hengitämme. Lumisade, äänetön, hidas lumisade, on unohtunut hiutale kerrallaan, satamaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti