.
.
Vieläkin, vuosia jälkeenpäin, suren yhtä poisheittämääni posliinilautasta;
se oli hyvin kaunis, mutta halki, ja jonkun taitamattoman yhteenliimaama, oli muutto ja ylen määrin pakattavaa.
Eräs menneen elämäni tuttava kertoi kerran lähes kuolleensa nielaistuaan sirpaleen.
Nykyään syön kaikki ateriani lautaselta, jonka reunassa on lohkeama. On muodostunut myös tavakseni nuolla lautanen paistettujen munien voista.
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti