.
.
Loin sinut ajatukseeni, tien sivuun
kuin vain minä sinut muistaisin;sanoisit ääneen nimen
mikä ovat meidän nimemme
mikä ovat meidän nimemme
alas vaipuvat käsivarret, kylkisuonet:
asun yöperhosen kanssa; sulkeudumme yöksi johonkin huoneeseen,
lamput häikäisevät, kasvosi kynttilänvalossa, siipitäplät.
Elämme kahdeksan päivää.
Päivän pituus on muuttunut, samettinärhet pihan yli;
joutomaat, puistot, pellot, nurmikot, kaikki samaa lumen alla
muurahaiset, maanalaisten pesien horros.
Ajan ja paikan ulkopuolella kannattelen pään päällä lumen reunaa,
juuri nyt ei sada ja takki kuivaa.
Selkeät unikuvat, pakkasen valvoessa yön humina, siipiripset, olkajuovat
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti