Kulkisitko

 .

.

Kulkisitko varjon puolta

ilma on raskas kaskaista ja uusien poikasten kerjuuäänistä.

Uisitko haltioiden lähteessä

koirankattarat hitaasti kumartuvat peilaamaan

Teitittelisitkö sadetta

avaisit sille oven

kantaisit sen pitkää laahusta

.

.

chr.

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

Niin pitkälle kuin muistan

Todellisuus muuttui koko ajan;

Oma varjo juoksee rinnalla

(Ota minut kiinni!)

Tulenkajo oli kasvoillani;

Katulyhtyjä jo sytytetään;

Valoa maassa

Alkamassa kylmä yö

.

.

chr.

Sumu

 .

.

Mitä jätettiin tekemättä,

sumu, se mitä ei näy

kun en saanut unta.

Olla huoneissa, olla talossa, olla metsässä,

olla hakkuulla, olla soilla, olla kalliolla,

olla näkemättä

.

.

I

.
.
Läpikuultavat siivet
olet sukua silmuille,
tunnustellen yhä alemmas,
          kaivattu

pilvet taas rakoilevat
.
.

Puhtaat tähdet

.
.
Palaamatta lentävät puhtaat tähdet
pimeys on rakeinen.

Älä herätä minua
vielä

tumma laahus
.
.

©chr

Ei, ei

.
.
Uin Yöveden poikki
kuin pääskysen huuto,
maariantakiainen
                                       tarraa
                                       kaunis silmä
ei, ei irrota,
pääse helman ommel
Karhumännyn mesiketo
.
.

Napit

.
.
Punnitsen jatkuvasti sydäntäni,
punnukset vaihtuvat, vaa'an kulma.
Niskasta vyötärölle jatkuu paitani nappijono;
miten huolellisesti kierrät jokaisen vapaaksi lenkistään.

Lampun tulessa leimahtaa perhonen;
ehkä minä
se olen ehkä minä
.
.

.
.

Koskettamalla kevyesti solisluultani irtoaa hien liimaama männynneulanen

ohimorenkaat helähtävät

linnut kantavat linnunpesiä selässään

taivuttaa tuuli osuu loppumaton rintamakulkue

ohitse kutsuääniä, maan laulua, oloääniä ylitse,

varvuston läpi eläinten liikkettä;

näin niiden levolliset pysähtyneet silmät.

Aikaa elän Johnin tyttärenä, Annan tyttärenä,

Hiran poikana, Wakajacheen veljenä;

monessa polvessa vaihdamme nimiä ja majoja

ei alkua ei loppua ei ole

taas kuolema kuljettaa istuttaa muualle kotikylän tuhannet vuodet

kohoaa nuotiosavu.

Kohtasin alkupisteen matkalle ja samalla maalin;

pihkarasvaisen eläimen läheisyyden;

härkä astuu kalliosta, painumatta takaisin

Hyvää yötä, se sanoo, En hetkeen nähnyt sinua, se sanoo

tunnen käden alla otsaluun, etusormella karvan

lyhyemmällä ripset, ripsissä metsän sivut kääntyvät,

painaa kuvioille kivet, kivillä fossiilit, murtumat, purkaukset

upottavan iiriksen huulilta putkilovartisten märehtijän,

tiheässä tähtitaivaassa sukupuuttoon kuollut kuve

katsoo kohti

.

.

©chr

Anna

.
.
Anna suudella itseäsi pilvipisara
näykkää kajosta,
anna hyväillä itseäsi heinäkaste
täyden suven olemus,
anna johdattaa syliin kuunmeri
valuta taukoamattomat laineet
silmistä satelliittiheijastus
.
.
Copyright chr.

Luominen

.
.
Loit minut kymmenluvulla
pitkistä hansikkaista ja hiusneuloista
ihmeellinen kasvu!

mustat tulppaanit nousevat, kumartuvat,
kohenevat uudelleen
päivien vaaleassa kentässä,
                                                    
                                                      mutta
                                                      yöt kuluvat loppuun


niin pitkälle
.
.
.©chr.

Vaate

.
.
Syntymäni huoneessa
huolellisesti levitetty vaate
kiedotaan ympärille,
helman terälehdet, lumi,
linnunratojen kukat
.
.
.©chr.

Lasia

.
.
Peilikuvia, ikkunoita
pieniruutuista lasia
sokaisevaa valoa,
lännen puoleisessa huoneessa

ensi kerran, lantiosi

sukellan syntymääni asti
.
.
.©chr.

Salamaniskemä

.
.

Kohoileeko rinta?

Lapsuuden kylällä kerrottiin

ukkosenlyömästä pojasta

jonka

talo pysähtyi salamaniskusta

(mielessä kuva)

kerrotaan ullakkohuoneen sängystä

viisto välikatto,

päätyikkuna oli syyllinen.

poika kuoli,

makaava kuin harmaa peitto

miltä näyttää salamaniskemä rauha?

talo jää tyhjäksi

näyttää ikkunoistaan;

puun muutama lehti taipuu pisaroista

lopulta on koskettanut jokaista,

sade

.

.

©chr. 

Hedelmä 1

.
.

hedelmien maitotyyni
pimeä

mustat siemenet

sadeveden unessa

uin sisiliskon silmiin

aamulla ilma yhä pysähtynyt

kurki nostelee jalkojaan

.

. ©chr.

.