Tässä on kuva III

 .
.
Tässä on kuva: korkea, vaalea verho liikkuu ilmavirrassa kuin laiska maininki. Ikkuna on salvattu auki kahdella lenkkihaalla. Ikkunalaudalla kuollut yöperhonen. Kuumuus helpottaa huoneessa, sänky viettänyt päivän petaamatta. Vanha puutuolin virka yöpöytänä, istuimella herätyskello. Sekunnit kuluvat.

Ikkunasta näyttäytyy tyyni järvenlahti. Veden pinnan rikkoo syvyydestä ilmestyvä kuikka; nokka pystyssä, kärjessä pisaran kimmellys, kaula suorana; puoliksi lintu, puoliksi kala, harmaa pää kiiltää kuin nahka. Ja sukeltaa uudestaan.

Vesi on hyvin kirkasta. Näen linnun ohi järven pohjaan, rantamännystä pudonneet kävyt.
.
.

Puhtaat tähdet

.
.
Palaamatta lentävät puhtaat tähdet
pimeys on rakeinen.

Älä herätä minua
vielä

tumma laahus
.
.

©chr

Joulu

.

.

Vaaleaksi kohmettunut rasva muodostaa paikoilleen jämettyneen putouksen alas pöydältä,

kuluneella puulattialla meren, oksakohdat kohoavat saarina;

porstuan pöydällä, uunipellillä, aukirevennyt ruiskuori,

kuin kinkku olisi räjähtänyt ulos kypsyydestään;

parvi tiaisia, keltasirkkujen rinnat suojaisen tarjoomuksen selässä juhla;

koirien kielet seuraavat lihaa jo kuorrutetaan hiellä ja mielialalääkkeillä;

eineslaatikoiden uunista tulvii uupumus, äidin ikävä jonnekkin aikaan jota ei enään ole;

hän ei halua lähteä haudoilta kotiin, painaa päänsä jo kauan sitten ruohottuneeseen maahan.

Sormus kimmeltää, kokeneet sormet liikkuvat flyygelin koskettimilla, Isoäidin haamu,

Stille Nacht, heilige Nacht, hän laulaa muistissani Maria Callaksen äänellä,

lämmin ylväys ja joulun taika sataa päällemme, leviää

punaviinitahra, kuuma luumuhillo, steariini pesulapuhtaalle pöytäliinalle;

leijonatassujen ääreen tarjoillaan koirille vermuttia;

graavilohta on vain aikuisille;

kuusipuu on ihmeellinen tuntikausia paketteja sukelletaan sen kätköistä;

neulaset viihtyvät sukissamme kunnes porstuan pöytä alkaa jälleen vihreänä orastaa;

uusi sato kypsyy.

.

.

©chr

Kipeä muste

.
.

kipeä muste

puheet, ruoste

saniaisten sulkakynät

miten kehtaavat maleksia näin tavut

runot juurtumatta

päivänvalolauseesta kirjanpainajien toukat

(nuo kastittomat kuninkaat)

luovat äänettömät sanat

tavuja pidemmät, jotka eivät yletä vielä sanoiksi

sanojen rivit, jotka eivät kasvaneet lauseiksi

ja lyhyen säkeen viserrykset

leikatut sanat

varkaan kieliset sanat, jotka pakenevat

paperin säikeet, suikaleet

äänettömän äänet.

Lue laulutervehdys puilta, ne ovat runoja

äänipuilta kaikupohjilta

sananjalkojen alta salatut sanat
kuiskaavat tavujen siemenet
hennot juurihunnut

.

.

©chr

Jonain tällaisena

.
.

Jonain tällaisena yönä

olen hyvin pieni

hevosen kuvetta vasten.

Se korskuu hyttysille

aavistaa lähdön

ja lannan haju on turvallinen

Lähestyvä lumi tuoksuu jo

ilman tumma reuna.

Yön rinta on syvään maatunut kavioihin,

ja yllä kohoaa hevonen kuin vuori

Tällaisena yönä

pysähtyy laukasta

syksyn ensimmäinen mustuainen

kyljet vaahdossa,

tarjoaa käden

pimeän käden

.

.

©chr

Pienet ahvenet

.
.

sylintäyden järvi

uitan vatsaa

ajelehtii pohje

uiskelee varpaat,

kalat odottavat silmien sulkeutuvan

ripsien piilopaikkaruo´ot

pienet ahvenet näykkivät nahkaa

ahvenet syövät, mitä jää   ,    jää

sen vesikirput syövät

pohjamudan kehitysvaiheet

sudenkorennot suursyömärit syövät

täyden sylin, järven,

levitän hämärän, ilmeitä täynnä

levitän rannoille

.

.

©chr

Sisältäni

.
.

Tähdet kasvavat silmistä

revontulien siipisulat

jouto, rikka, mikäkukka

kasvin salainen voima

siemenkota, juurtumaton latvatuuli

kerrossammalkerros

ja haapa, joka kulkee hitaasti, mutta

ei päästä sisään, tai päästä vähällä,

Metsä sisältäni kävelee polkua

oksakohdan ihoa

riippuvaa, pystyä

.

.

©chr

Kuunpimennyksen aikana

.
.

Kuunpimennyksen aikana meri nousee taivaalle
rapujen askeleet, pohjan ruohot taipuvat

läheinen joensuu kertoo virtauksen
kuviteltu valas huokaa

Peilimaan selän alla aukeaa

molempien totuuksien sali

loputon hengityksenpidätys

lipuu sukellusveneen haamu

Täällä sydämet punnitaan

vedetään laaksoihin, toiset valuvat syvänteisiin

kajastaa yön tapetti,

takana täydellisen ympyrän varjo

Kerro kuu, kun kukaan ei nuku (nessun dorma)

miten pysähtyvät valkoiset tähdet

yhtyvät linnunradan päät
syksyn myöhäinen loppu

.
.

©chr

Piirroksien

.
.

Piirroksien taipeisiin, iholla,

joihin ei yletä kirjoittaa,

jatkaa jälkeä korkea sävel

kahlaa, kukkii, soittaa huilupilliä

kutoo huoneen, solmii heinää,

vuoteen todellisen kangastuksen

ja maa on pehmeä ja lähteiden vesi

ja nahka, joka toisen päältä on otettu,

toisaalle annettu,

ja vuoteet, joissa lepäsit

jotka vuodet

ripset, silmien räpäytys

kukoistus

ja ruusut

ja ruusut

ja ruusut

©chr

Luurangassa

.
.

Luurangassa heijaa korkein puu

juuret syvään maanvahaan,

irtoaa keuhkoista mitattu huone

onttojen pesäkolojen vihellys

käsivarsilta vapaus uunilinnuille

kierivät helmalta hedelmykset

ilman malto valuu mahlana

peltoaukean vapaus

vapaus sukeltaa metsäpohjan

ylösalaiset ovet

puu puulta kumartuvat puoleen koivujen reidet;

hengitä vain kevyesti, pitele,

hauras sydänveistos

©chr

Vie matkaansa

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;

vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan

lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Metsän kylki huuhtoo lävitse

uudelleen hivelee pimeä,

oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;

ruodittomia hampaisia

kohenevaisia haarovia

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä

leveytensä pituinen sudenkaarne,

pellonreunan syvä hetki, maan loppu

varteni talven kuljetettavaksi.

©chr

(luonnos)

.
.
Pure maaomenan sydän
pura pellonisännän syli
avaa metsän meteli
nosta rinnalta rautavanteet
hiertävät varjojäntereet
pudota palava paita
kipinöivät kilvet, kipujuoksut.

Huuda tahto
väännä voima
kääri ylle ruumiin laulu
kuule kuultavat yliset, aaluvat autiot
Hiidenkarjan kahluut
yön kasvon tovi.
.
.

©chr

Vierittää kivet

.
.

Valmistamme toisillemme yhteisen huoneen

yön teoille ja iltapäivän raukeudelle

lanteita valuvan vuoteen

kudottu pellava-puu,-villa

etusormella riisuttu huulet

helteen alla peukalonsyrjään lounainen kylki

matkalla kainaloon kevyet linnut nopeat

alaston kielen reitti reidellä

sisällä alkaa laulu, jolla ei ole alkua

ympäri lihan käsin sormin

päämäärä kuin hullu voima paiskaa auki rinnan

taipeiden ruohot

arkaa varovasti, ahnaat, kämmenpohjiin pohkeet

vierittää kivet haudoilta kauhovat

voimilla maa ja alla kohina

sarvet luihin 

paljaiden kaaret

iirisväri viirit

tuhannet valo-aukiot

avaa tuulen, avaa hiukset

tuuleen avaa kivet, avaa laulun

tuulen viedä, laulun viedä

metsän

mättäät avaa

avaa sinut, sinut

silmän, silkin

valon kasvoille

kumartuu puoleen, hengittää vain kevyesti
                                                                                            pitelee

kylkikaaria, kohoava
hauras sydänveistos

.

.

©chr