Joulu

.

.

Vaaleaksi kohmettunut rasva muodostaa paikoilleen jämettyneen putouksen alas pöydältä,

kuluneella puulattialla meren, oksakohdat kohoavat saarina;

porstuan pöydällä, uunipellillä, aukirevennyt ruiskuori,

kuin kinkku olisi räjähtänyt ulos kypsyydestään;

parvi tiaisia, keltasirkkujen rinnat suojaisen tarjoomuksen selässä juhla;

koirien kielet seuraavat lihaa jo kuorrutetaan hiellä ja mielialalääkkeillä;

eineslaatikoiden uunista tulvii uupumus, äidin ikävä jonnekkin aikaan jota ei enään ole;

hän ei halua lähteä haudoilta kotiin, painaa päänsä jo kauan sitten ruohottuneeseen maahan.

Sormus kimmeltää, kokeneet sormet liikkuvat flyygelin koskettimilla, Isoäidin haamu,

Stille Nacht, heilige Nacht, hän laulaa muistissani Maria Callaksen äänellä,

lämmin ylväys ja joulun taika sataa päällemme, leviää

punaviinitahra, kuuma luumuhillo, steariini pesulapuhtaalle pöytäliinalle;

leijonatassujen ääreen tarjoillaan koirille vermuttia;

graavilohta on vain aikuisille;

kuusipuu on ihmeellinen tuntikausia paketteja sukelletaan sen kätköistä;

neulaset viihtyvät sukissamme kunnes porstuan pöytä alkaa jälleen vihreänä orastaa;

uusi sato kypsyy.

.

.

©chr

Saako tulla laulamaan

Jo ehkä perinteeksi muodostunut esitys luvassa kyläyhdistyksen pikkujoulussa perjantaina 7.12.18 metsästäjien kodalla, nuotion äärellä:
.
.

Saako tulla laulamaan

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta

viima ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Talventörröttäjät, piikkiset siemenkodat,

tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo.

Kylä pysähtyy, tuuli painaa posken koivuun,

pysähtyy valtaojan leppien marssi,

hirvien makuu nousee katsomaan,

Tuhkasillan vesirotta kuulemaan.

Tiellä pimeässä kulkee kuin kuningas, Mäyrä,

kultainen kruunu, laulunsanat kainalossa,

tiellä kulkee viitan sihinä,

kulkevat aurausmerkit.

Loistavaa Jupiteria näytetään pilven raosta.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti,

kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.

Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Suomusjärven tiellä, lähestyy,

hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet,

häntä kohti horisonttia.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä,

helähtävät, ja kumartavat:

”Hyvää iltaa,

saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

”Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässään

ja aurinko, armollinen mejesteetti,

lepää vuoren onkalossa,

kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.

Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi

joka elukalle, nisäimeväisille

aitan alle, saunan vintille,

kivimankelin kaukaiselle maalle,

silloin kaikuu uuden ajan onni,

särkyy vääryys,

ja joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Lopultas me toivotam

ja me toivotam asukkaille, pellon reunoille,

savisaappaille, poikkikulkijoille,

pakkasveden melojille ja päällekutsutuille

Korkeatäyttä Juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;

Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,

laulaa männikössä valolaukkaa.

Mäyrä, kultainen kruunu,

Musta Rinssi

ja urhoollinen Lukki,

kaikki kumartavat ja lähtevät

tuosta ulos, siitä munkin matkani pitää.

.

.

chr.

Saako tulla laulamaan?

.
.
Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,
ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.
Talventörröttäjät,piikkiset siemenkodat,
tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo,
loistavaa Jupiteria näytetään pilvenraosta.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu
maata viistää kuoo
laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,
kulkevat aurausmerkit.
Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki; etenee taholtaan määrätietoisesti,
kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.
Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,
häntä kohti horisonttia,
hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).
Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä, helähtävät, kumartavat.

Kaikki:
”Hyvää iltaa,
saako tulla laulamaan jokaiselle
metsäsaarekkeen säädylle,
joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,
sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:
(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)
”Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,
kun päivä istuu pesässä
ja aurinko, armollinen mejesteetti, lepää vuoren onkalossa,
kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.
Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi
joka elukalle, nisäimeväisille
aitan alle, saunan vintille,
kivimankelin kaukaiselle maalle,
silloin kaikuu uuden ajan onni,
särkyy vääryys, synti
jo joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.
Lopultas toivotaan pellon reunoille, sisäänasujille, savisaappaille ja päällekutsutuille
korkeatäyttä juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;
Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,
laulaa samalla sävelmällä männikössä valolaukkaa.
Mäyrä, kultainen kruunu, Musta Rinssi ja urhoollinen Lukki,
kaikki kumartavat ja lähtevät pois.
.
.

chr.

Saako tulla laulamaan?

.
.

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, säestävät tuulta

se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu

laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,

aurausmerkit.

Jupiteria näytetään pilven raosta.

Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,

hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti

kypärä, olkain, ohuet raajat.

Sen silmät aistivat valon, varjon vaihtelun ja

Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa valaisevi.

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsänpohjan tieto, seisovat rivissä.

Kaikki:

Hyvää iltaa,

Saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässä ja

aurinko, armollinen majesteetti, lepää vuoren onkalossa,

alkaa kaikua uuden vuoden onni,

särkyy synti, vääryys.

Kun maan rauha on kaikil´ tunnettu

aitan alle, saunan vintil´

kivimankelin kaukaisel´ maalle,

silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut

kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,

laulaa samalla sävelmällä.

Kaikki kumartavat ja lähtevät pois. 

.

.  © chr.

Kinkku

.

Sus scrofa domestica. Sika. (Svin.)

Harjaskarvainen, paksuruumiinen eläin,

nelijalkainen, jaloissa parilliset varpaat;

ulko-ja sisä keskimmäisiä pienemmät

Hammaskaava 3 4 1 6 1 4 3

.......................3 4 1 6 1 4 3

Kuonon päässä tonkii maata kaikkiruokainen kärsä,

johon sieraimet aukeavat, silmät pienet.

Mahalaukku melkein yksinkertainen.

Se synnyttää useasti vuodessa 10 - 14 sian poikaa

♂ Karju, ♀ Imisä sika.

Kotilätti ompi sikopaja. Siellä seisoma- ja makuutiloja

luonnollisessa asennossa.

Talven tullen haetaan kunnon kirves,

karsinasta houkutellaan tallinpihalle iso sika,

aivoihin isketään holkki

sika kaatuu suorin jaloin,

veren piirto lumessa, puroaa alas tietä

renkaiden jälkikourua.

Kalttauspata,

kiehuhöyry tanssii pienessä pakkasessa

takasorkka

takapotka

etupotka

etusorkka ja kinkku.

.

. ©chr.