Joulu

.

.

Vaaleaksi kohmettunut rasva muodostaa paikoilleen jämettyneen putouksen alas pöydältä,

kuluneella puulattialla meren, oksakohdat kohoavat saarina;

porstuan pöydällä, uunipellillä, aukirevennyt ruiskuori,

kuin kinkku olisi räjähtänyt ulos kypsyydestään;

parvi tiaisia, keltasirkkujen rinnat suojaisen tarjoomuksen selässä juhla;

koirien kielet seuraavat lihaa jo kuorrutetaan hiellä ja mielialalääkkeillä;

eineslaatikoiden uunista tulvii uupumus, äidin ikävä jonnekkin aikaan jota ei enään ole;

hän ei halua lähteä haudoilta kotiin, painaa päänsä jo kauan sitten ruohottuneeseen maahan.

Sormus kimmeltää, kokeneet sormet liikkuvat flyygelin koskettimilla, Isoäidin haamu,

Stille Nacht, heilige Nacht, hän laulaa muistissani Maria Callaksen äänellä,

lämmin ylväys ja joulun taika sataa päällemme, leviää

punaviinitahra, kuuma luumuhillo, steariini pesulapuhtaalle pöytäliinalle;

leijonatassujen ääreen tarjoillaan koirille vermuttia;

graavilohta on vain aikuisille;

kuusipuu on ihmeellinen tuntikausia paketteja sukelletaan sen kätköistä;

neulaset viihtyvät sukissamme kunnes porstuan pöytä alkaa jälleen vihreänä orastaa;

uusi sato kypsyy.

.

.

©chr