.
Valmistamme
toisillemme yhteisen huoneen
yön
teoille ja iltapäivän raukeudelle
lanteita
valuvan vuoteen
kudottu
pellava-puu,-villa
etusormella
riisuttu huulet
helteen alla peukalonsyrjään lounainen kylki
matkalla
kainaloon kevyet linnut nopeat
alaston
kielen reitti reidellä
sisällä
alkaa laulu, jolla ei ole alkua
ympäri
lihan käsin sormin
päämäärä
kuin hullu voima paiskaa auki rinnan
taipeiden
ruohot
arkaa
varovasti, ahnaat, kämmenpohjiin pohkeet
vierittää
kivet haudoilta kauhovat
voimilla
maa ja alla kohina
sarvet
luihin
paljaiden
kaaret
iirisväri
viirit
tuhannet
valo-aukiot
avaa tuulen, avaa hiukset
tuuleen avaa kivet, avaa laulun
tuulen viedä, laulun viedä
metsän
mättäät avaa
avaa sinut, sinut
silmän, silkin
valon kasvoille
kumartuu
puoleen, hengittää vain kevyesti
pitelee
kylkikaaria, kohoava
hauras sydänveistos
pitelee
kylkikaaria, kohoava
hauras sydänveistos
.
.
Jihuu!!
VastaaPoistajorma sen jo hyvin tiivisti
VastaaPoistaHuh! Alun seesteinen olo kypsyy rullaavaksi vauhdiksi etenee kypsyy sanavaihtelun runollinen ote tiivistyy yhtenäiseksi. Huipentuu kahteen viimeiseen lauseeseen. Kiitos Christina.!
VastaaPoista