maanantai 26. maaliskuuta 2018

Vierittää kivet

.
.

Valmistamme toisillemme yhteisen huoneen
yön teoille ja iltapäivän raukeudelle
lanteita valuvan vuoteen
kudottu pellava-puu,-villa
etusormella riisuttu huulet

helteen alla peukalonsyrjään lounainen kylki

matkalla kainaloon kevyet linnut nopeat
alaston kielen reitti reidellä

sisällä alkaa laulu, jolla ei ole alkua
ympäri lihan käsin sormin
päämäärä kuin hullu voima paiskaa auki rinnan
taipeiden ruohot
arkaa varovasti, ahnaat, kämmenpohjiin pohkeet
vierittää kivet haudoilta kauhovat
voimilla maa ja alla kohina
sarvet luihin 
paljaiden kaaret
iirisväri viirit
tuhannet valo-aukiot

avaa tuulen, avaa hiukset
tuuleen avaa kivet, avaa laulun
tuulen viedä, laulun viedä
metsän
mättäät avaa
avaa sinut, sinut
silmän, silkin

valon kasvoille
kumartuu puoleen, hengittää vain kevyesti
                                                                                            pitelee

kylkikaaria, kohoava
hauras sydänveistos
.
.

©chr


3 kommenttia:

  1. Huh! Alun seesteinen olo kypsyy rullaavaksi vauhdiksi etenee kypsyy sanavaihtelun runollinen ote tiivistyy yhtenäiseksi. Huipentuu kahteen viimeiseen lauseeseen. Kiitos Christina.!

    VastaaPoista