Vierittää kivet

.
.

Valmistamme toisillemme yhteisen huoneen

yön teoille ja iltapäivän raukeudelle

lanteita valuvan vuoteen

kudottu pellava-puu,-villa

etusormella riisuttu huulet

helteen alla peukalonsyrjään lounainen kylki

matkalla kainaloon kevyet linnut nopeat

alaston kielen reitti reidellä

sisällä alkaa laulu, jolla ei ole alkua

ympäri lihan käsin sormin

päämäärä kuin hullu voima paiskaa auki rinnan

taipeiden ruohot

arkaa varovasti, ahnaat, kämmenpohjiin pohkeet

vierittää kivet haudoilta kauhovat

voimilla maa ja alla kohina

sarvet luihin 

paljaiden kaaret

iirisväri viirit

tuhannet valo-aukiot

avaa tuulen, avaa hiukset

tuuleen avaa kivet, avaa laulun

tuulen viedä, laulun viedä

metsän

mättäät avaa

avaa sinut, sinut

silmän, silkin

valon kasvoille

kumartuu puoleen, hengittää vain kevyesti
                                                                                            pitelee

kylkikaaria, kohoava
hauras sydänveistos

.

.

©chr

Kauneus

.
.
Ripustin rintani havupuuhun, näykityt pihlajamarjat
kiehuvan veden sormet etsivät tiensä sisään

ja koska kauneus on tuska
vältymme siltä, torsomme,
mutta kädet susina, soilla juoksevat
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat
.
.

©chr

Minä rakastan sinua

.
.

Olin syöttänyt sinulle paistetun, jauhetun sammakon.

Vainajien päivän ilta,

en voinut enää mennä kauemmaksi -

maahan jäätyneet omenat painoivat selkää

maatuvat makeat, palaamassa juurilleen paalu-hiusjuurille matojen kairat, kastemadot,

pimeä kuura nuoli reiden sisäpintaa.

Vyösoljen takana upottaa,

ajattelin sytyttää valot,

mutta sytytän hiuksiin hedelmät.

Ensimmäisen kerran koen, vahvasti esillä

monenlaiset kasvosi vuosien seassa, tumman,

tuoreen ja samalla uurteisen ohuen,

paljaat toiveet olkapäillä, miten ruumiisi polvillaan

taivutat sormin valvovan yön maahan

sinä levität minut, anastat haikua

menneisyys nilkoissa, avonaisen halun värisevän kohdan

ulvomisen kynnyksellä

uimme lisää aikakoneen muistia

tyyni sää kantaa puutarhan reunoilta villien eläinten liikkeet, haukahtelut,

en pelkää pimeää, mutta

pelkään sanoa pimeässä ääneen

kuten sanat

”Minä rakastan sinua”

kolme kaikkein vaikeinta sanaa maailmassa,

mutta mitä muutakaan voisin sanoa?

©
chr.


Solas - Lament For Frankie

Irtoavana kuohuva

.
.

Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet

valkeakuulaan reisi

kämmensyrjästä kasvavat sipulikukat

kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat

polulle

monta sanaa silmiä

sydämen selkään selkä

posken varassa - ohimo

halusi haluamisasioita

soittaa ja kuunnella

hengittää sokerikoivua sateessa

hienot karvat kanavissa silmut

tarttua lanteista, painaa

reidet korvilleen ei kuule

piilossa sulkee silmät

   tarttuu varvikossa tähdyke

   takertuu katkeileva varvikko

   tartun sinuun tähdykäiseni

siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho

irtoavana kuohuva

vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä

annan sinulle sipulin

toivon ja en toivo, että

olisit kuollut

kierrä voimakas ote

kierrä kasvot kämmenet auki

pois puiden latvat, pitkiksi päivät

välimatkat lyhyiksi

rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi

aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

.

.

. © chr.

.

Kastike

Kylvetin meille hirvenvasan herukassa ja pyhässä basilikassa

lemmenomenoita suupaloina

syötyämme hän ehdottaa, että uisimme pitkät lihakset

poikittaiset ruusuöljy kainaloissa

katoavat rintojen kypsät muuttujat

nännit paljastavat, seisovat piilossa kikatusta pidättäen

- hengähdys

ja hän sanoo ensin häiriöksi

hän sanoo hui, että pari tuntia kuluu näin

venyttelen sormenpäästä toiseen

yletyn seinistä seiniin