torstai 17. lokakuuta 2013

Irtoavana kuohuva

.
.
Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet
valkeakuulaan reisi
kämmensyrjästä kasvavat sipulikukat
kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat
polulle
monta sanaa silmiä
sydämen selkään selkä
posken varassa - ohimo
halusi haluamisasioita
soittaa ja kuunnella
hengittää sokerikoivua sateessa

hienot karvat kanavissa silmut
tarttua lanteista, painaa
reidet korvilleen ei kuule
piilossa sulkee silmät
   tarttuu varvikossa tähdyke
   takertuu katkeileva varvikko
   tartun sinuun tähdykäiseni
siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho
irtoavana kuohuva
vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä
annan sinulle sipulin
toivon ja en toivo, että
olisit kuollut

kierrä voimakas ote
kierrä kasvot kämmenet auki
pois puiden latvat, pitkiksi päivät
välimatkat lyhyiksi
rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi
aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä
.
.
. © chr.
.


3 kommenttia:

  1. Huh, aivan hämmästyttää kirjoittajan kaunis tahto ja voimakas ote. jihuu!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitus virheitä. Runosi on huima letitys luontoa ihmissuhdetta vahva ote sanoissasi särkemättä herkyyttä,
    aistikkuutta ilmetyvää rakkautta. Mietityttävän osuvia yksityiskohtia elävää ja mieleenpainuvaa. kiitos kl

    VastaaPoista