lauantai 21. syyskuuta 2013

.
.
Pilvet roikkuvat 
syystasauksen vanhalla ladulla,
laskettelen selkärankaa alas.
Selitän matkan risteäviä sääjälkiä.
Ohimoilla harmaa,
rintakehällä ruska,
leppymättömän sydämen pitovoide.
On taas lämmin.
Kiinanmerellä nousee myrsky.


Salvatun ikkunan sisäilma nukkuu
ilman huojuntaa ja etenemistä.
Hätätapauksessa riko lasi.
.
.
. © chr.
.

2 kommenttia:

  1. Todella huikeaa tekstiä.

    VastaaPoista
  2. Luettu monta kertaa ja runo on huikea pudotus pilvistä ikkunalasin välitilaan. Lämpimän leppoisa rentous irtautuu sanoista tuo hyvän mielen pään olotilaan ja hymyn kasvoille.

    VastaaPoista