Ystävyys

.
.

Lauttaa ohjaavan kuunvalkea tervehdys;

nyt jos koskaan voisi kävellä Orionin vyötä reunalle;

vedessä uiva suljettu huone, syvä taivas,

koskettimien väli, rantapeili

tyhjyys on hetkellinen;

sanot vain vierailevasi Otavan Mizarissa;

kuvittelin kaarisekuntien matkan

paljaan silmän varjossa pakkasen.

Avaruuden siemenet ehtivät kukkia ja hajota.

Eläinratavalo nousee kajona,

sinä hymyilet.

.

.

©chr

Isä

.
.
Ajan viiltävä nopeus;
isä unohtuu lukemaan sananlaskuja, aforismeja, englanniksi,
pää kumarassa kuluneeseen kirjaan.
Isäni. Hänen tyytyväisyytensä,
sulkeutuu matalan valon ympärille,
äänetön kupla.
.
.

Kaiverruksella

.
.
Muutun läpikuultavaksi kuin hedelmästä puristuva mehu,
unen keskeltä yhä selvemmin kutsun,
puhallan uneesi, merkitsen juuri sinut
syvällä kaiverruksella

metsän reuna laikuttuu
harhailusta tarttuu hihaan siemen
se kasvaa sinistä vasten
.
.

©chr

Kauneus

.
.
Ripustin rintani havupuuhun, näykityt pihlajamarjat
kiehuvan veden sormet etsivät tiensä sisään

ja koska kauneus on tuska
vältymme siltä, torsomme,
mutta kädet susina, soilla juoksevat
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat
.
.

©chr

Siivilleen

.
.
Sen aamun jälkeen
kokonaisena päivänä
näen suudelmista millainen olet

tähti

ikkunan tahra

kun hautausmaan sivulta taivas
nousi siivilleen.
.
.
chr

Häpeä

.
.

Häikäisy sopottaa päättymätöntä

lorua korvaan, huitoo, tarttuu kä
sistä, kutoo hiuksiini vuoroin kul
talankaa, toisesta syrjästä jäkälää
sontineen, sovittaa päätäni, kärry
npyörän alle. Vaikka temmon, se 
saa valtaansa ulinan valua, valum
asta valun. Pilvi roikkuu ikkunan 
poikkipienalla ja aukeaa läpiveto
on, luisilla lusikoilla järvi soutaa 
sisään, järveni; toisaikaisuuden k
uulevat korvani yhä nylkemättöm
ien kuikkien huudot yhä huutaa t
uo taivas, kaivetaan maasta, pide
llään maa vasten minua, paikkaan 
näkyjen mennä, avoin alaston yö
n kohtu kun suun tungettu liina 
painaa olkapäitä maatuvat nilkat
polvista poikki kunnes pimeys

kunnes pimeys

kunnes armo

kunnes kaikki irrottavat, jään hiljaa

kunnes silmät jaksavat aueta,

sulkeutua

.

.

©chr