Piirroksien

.
.

Piirroksien taipeisiin, iholla,

joihin ei yletä kirjoittaa,

jatkaa jälkeä korkea sävel

kahlaa, kukkii, soittaa huilupilliä

kutoo huoneen, solmii heinää,

vuoteen todellisen kangastuksen

ja maa on pehmeä ja lähteiden vesi

ja nahka, joka toisen päältä on otettu,

toisaalle annettu,

ja vuoteet, joissa lepäsit

jotka vuodet

ripset, silmien räpäytys

kukoistus

ja ruusut

ja ruusut

ja ruusut

©chr

Luurangassa

.
.

Luurangassa heijaa korkein puu

juuret syvään maanvahaan,

irtoaa keuhkoista mitattu huone

onttojen pesäkolojen vihellys

käsivarsilta vapaus uunilinnuille

kierivät helmalta hedelmykset

ilman malto valuu mahlana

peltoaukean vapaus

vapaus sukeltaa metsäpohjan

ylösalaiset ovet

puu puulta kumartuvat puoleen koivujen reidet;

hengitä vain kevyesti, pitele,

hauras sydänveistos

©chr

Vie matkaansa

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;

vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan

lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Metsän kylki huuhtoo lävitse

uudelleen hivelee pimeä,

oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;

ruodittomia hampaisia

kohenevaisia haarovia

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä

leveytensä pituinen sudenkaarne,

pellonreunan syvä hetki, maan loppu

varteni talven kuljetettavaksi.

©chr

Rikkaruohoja livenä

.
.
17.7.2018 klo 19 Karjalohjalla
Villa Vanha Passi-tilalla runojooga;
joogaopettaja Katja Tanner opastaa liikkeisiin,
Lempeät soinnut- Kaija Luukkonen soittaa maljoja,
Chr lukee runojaan, joita voi myös lunastaa itselleen.
Osallistumismaksu lyhentämättömänä Intian Dumkaan,
orpokodin ja koulun ylläpitoon.

https://www.facebook.com/events/272177796691339/?ti=cl
.
.

Joogan jälkeinen selkeys

.
.

Joogan jälkeinen selkeys

ja irtoavat putoavat hartiat, kylkiluiden kiitävät veneet

lantion puoliskot vajoavat,

hautavajoamat, polvien saaret.

Suolavesi, jonka luon, luo meritähdet, rankasakarat.

Loppuni rajan, reunan, jota maa kannattelee.

Hengitys lähtee navasta

kämmenet, kyynerpäät ja olkapäät päällekkäin,

solisluut hymyilevät.

Piirrä kahdeksikkoa, suorilta käsiltä ääretöntä

poutapilvet ovista, ikkunoista taiteltua iltataivasta.

Ojenna seuraavalle laulu, seuraava hengitys;

yltyleinen jumalala, virrattaa kylkikaari, uuttaa lumi,

ummistaa kalvo,malja, henki, saavuttaa itiö, imeä juuri.

Vapauttaa otsan ja päälaen, kruunun, joka paikalleen kasvaa,

juurtuu maan sydämeen.

Terve te kuut, terve te meritähdet,

terve pyramidit, terve pienet aallot

terve sinä, joka kellut tyyntä.

Terve sinä, joka tyyni, kellut.

.
.
© chr.

Lentoon

.
.
Latvan lävistämät käsivarret;
sormissa Vega.
Kaarnan kasvoista halkeaa parvi
laulusta lentoon
 .
.
chr.