.
Vie
matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta
pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta,
portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.
Metsän
kylki huuhtoo lävitse
uudelleen
hivelee pimeä,
oi
sen lauha kämmen,
oikaisen
pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;
ruodittomia
hampaisia
kohenevaisia
haarovia
Kalutusta
maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä
pituinen sudenkaarne,
pellonreunan
syvä hetki, maan loppu
varteni
talven kuljetettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti