In English

A friend wrote to me it´s a pity one cannot understand my Finnish poems.
So I tranlated a couple in English.
It was difficult because I create words of my own,
such as "helmiäiskieli", "ihokuva", "vaahtomeri" 
(pearly strings, pictures of skin, the foamy sea)
words that you don´t find in a dictionary. And also difficult
because the lack of practise.
How did I do?
.
.

Kun syys

Kun tuuli lopettaa tuulemisen

laskeutuvat pilvet

kylmästä säkenöivät jalkapohjat

valo muratin lehdelle,

kukat ymmärtävät syksyn

uudenkuun juuret

rukousnauhat sidotaan

vastasyntyneeseen varsaan

pyrähtää unohtunut lintu

hetken keinuva oksa,

taakka lasketaan maahan

maa ottaa vastaan

kun havuoksa, kun lehti, kun täyteys

pysähtynyt askel

haistaa maatumisen, makeuden,

hetken, hetken

kahisee joenmutkan ruovikko,

lampun liekki palaa tasaisesti

juomavesi loppuu maljasta

ikkunan kosteus pyyhitään hihaan

suu suulta pyyhitään suudelma

kuivan tasangon horisonttiin

When autum

When the wind stops blowing

from tree to tree is the fatique brushed

clouds descend

soles spark with coldness

light falls on ivy leaves,

flowers understand about autum

roots of the new moon

rosary is tied a

newborn foal

flutters a forgotten bird

a branch swings for a while,

a burden is laid on the ground

and the ground accepts

gradually disappers warmth

when a spruce twig, when a leaf, when fulfillment

a step comes to a stop

smells decomposition, sweetness,

for a moment, a moment

riverside reeds sighing,

the lamp flame burns steady

drinking water runs out of the bowl

the moisture of the window is swiped into the sleeve

from mouth and mouth is a kiss wiped

to the dry plain´s horizon

.

.

.

.

Halla

Valkea kuulas;

hallan vaalea hansikas taivuttaa pitkää heinää

nojaa seinään, katsoo huoneeseen;

lasiheijastuksessa lokakuu paisuu haavikon läpi,

haapojen rungot, lehdet rakastaa, ei rakasta, rakastaa;

kultainen sade jatkuu.

Hallan sydän on korkean taivaan värinen, kehrää

jäätää lahdenpohjaa, kahlaa, laulaa

meloo joutsen, auki tyyntä ja vettään,

vettä, jonka pohjassa pääskyt viettävät talvensa.

The Frost

Pale white shimmer

the white glove of frost is bending long grass;

leaning against the wall, looking into the room;

in the reflection of the window glass october is swelling through aspen wood,aspen trunks,

the golden rain of leaves continues

loves you, loves you not, loves you;

The frost´s heart is the colour of the sky, it is spindling

freezing at the head of the bay, wading, singing

a swan paddling, opening it´s calm and water,

this water, at the bottom of it, swallows are spending their winter.

.

.

Lauluja

Kannan satakieltä taskussa

timanttiterillä ja helmiäiskielillä sovitettuja lauluja

ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden läpi;

linnut puhuvat aina totta,

pitkän yön muinaiset laulut.

Ja koska kauneus on tuska, vältämme sitä,

mutta kädet susina soilla juoksevat,

kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen

ja pudottaa ilmansuunnat toistemme sisään,

    (varkaan kieltä)

Kadotin kokonaisia kaupunkeja,

koska halusin olla matkalla ja ajelehtia rantaan,

lennättää suostuvia sormia,

mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,

päiväverhon nimeämättömät piirtoheinät,

talvehtivat naamioituneina.

Taivaan paino on lila ja musta

Songs

I carry a nightingale in my pocket

songs arranged for diamond blades and pearly strings

and on my bed the diver bird cries out throuht the waters of the night;

the birds are allways speaking the truth,

the ancient songs of the night.

And because beauty is pain, we avoid it

but hands are like wolves running across mosses

like a blind dizziness breaking into the room

and falling the points of compass within each other

(language of the thieves)

I have lost entire towns,

because I wanted to be on a journey and drift to the shore,

fly agreeing fingers,

but pictures of skin, the foamy sea and a beauty one,

nameless drawing grasses of the day curtain,

they winter in disguise.

The weight of the sky is lilac and black.

.
.
.

Valeaurinkoja

Ennen kuin alkoi sataa nostin pääni;

kuvio seinäpaperissa valuu pisaroita

kultaisia valeaurinkoja

henkeä tapaillen aamuisin uponneita.

Vihreä muuttui mustaksi

ja lampaat laskeutuivat yöksi laitumelle

ja minä pitelin häntä sydäntäni vasten,

vieläkin hetkellä

kun ikkunaan kannettiin paikka josta katsoa

pihan autiutta ja mitä heinät ajattelevat

False suns

Before it started to rain I raised my head;

the pattern of the wall paper flowed drops

false golden suns

in the morning groping for breath, sinking.

Green turned into black

and the sheep went down to the pasture for the night

and I held him against my heart,

even at the moment

when the place to look was carried to the window

see the deserted yard and what the grass is thinking

.
.
.