Uinnit

.

.

Viime kesien uinnit

yhtäkkiä, ilman mitään syytä ne nousevat mieleeni:

miten etenemme rannasta kohti selän yksinäistä saarta.

Kaislakaistaleen ohitettuamme en uskalla kurottaa pohjaan, yletänkö

jos vaikka tuntisin jotain 

jonkun pimeydessä koskettavan.

Iltaisin hiuksesi kannattelevat aurinkoa

Iltaisin hiuksiesi aurinko

Iltaisin kun tyynessä etenemme 

kohti saarta, keskellä selkää

.

.

chr.

.

.

Päivisin on kova helle

Istun keskiyötä lähestyvässä puutarhassa

Luumupuusta putoilee maahan rahkileita

Kokonuotteja

Pyykkinarulla uimapuvusta vettä

Ovella hyttysverho osuu vaivihkaa tuulikanteleeseen ja soi

.

.

chr.

Kaksi tuntia

 .

.

Kaksi tuntia auringon laskusta;

Kaksi tuntia auringon nousuun;

pimein lyhyt hetki.

Korvassa inisee hyttynen ja vaalea 

tähdetön taivas.

Eilen tähän aikaan näin lepakon.

Valkoinen hohtaa vajan katon päätylaudassa.

.

.

Juhanusaattona

.

.

Jos juhannusaattona menet metsään

Kirveen koskemattomaan metsään

Jos menet kirveettä kirveen koskemattomaan metsään

Jos näet metsässä käärmeen

Sammakon tai sisiliskon

Kukkivan sananjalan

Mielitietyn kuvajaisen, nimikirjaimet

Jos juhannusaattona kuulet vanamokellojen soivan

Jos metsänhaltija sinua puhuttelee

Jos puhuttelee kettu tai karhu

Jos nousevat takakäpälätassuilleen ja loitsivat

Jos juhannusaattona joudut metsänpeittoon

Eksyt, kuljet ympyrää

Jos saavut kolmen tien risteykseen

Piilotetun lammen rantaan

Suopursumereen,

Uit, uit alasti

Jos uit ruispellossa alasti, poikatalojen pelloissa, heinämaassa

Jos istut koskessa pukeutuneena vain olkivyöhön

Jos katsot lähteeseen, suonsilmään, kaivoon

Jos katsot juhannusaattona, 

Näet aarnivalkean, näet aarremadon

tai jos peseydyt

Lähteessä, suonsilmässä tai kaivossa

Jos peseydyt heti tai kolmesti

Jos pudotat vaatteesi

jos pudotat kultasormuksen neulansilmään

Jos morsiushuntusi repeää halki

Tai Sidot lehmälle kaisloista seppeleen 

Jos keskiyöllä

Jos juhannusaattona istutat kaalia

Kaivat aarretta

Soudat veneellä

Syöt lettuja

Tanssit

Jos juhannusaattona saunot, vihdassa 28 oksaa

Jos keräät kastetta, siemeniä, seitsemän kukkaa

Yhdeksän kukkaa, neliapiloita

Nukut villasukka toisessa jalassa

Paita nurinpäin

Saunan katolla, aitan katolla, tuvan katolla

Jos juhannusaattona nukut, ja jos nukut tyyny pään alla

Tyynyn alla maariankämmekkä, virsikirja, kupariraha,

alkaa Isokesä, täyteläisyys. Päivä on kirkas ja pitkä.

.

chr.

Juhannuspäivä

 .

.

Vesi on lämpimämpää kuin ilma; koko päivän laskeudumme ja nousemme; kahluu, pää vain näkyy, kellunta

sametti.

Sade nostaa järven, lilan pisaroiksi,  harmaaksi, vastaranta häviää, saaret häviävät.

Kosteus talossa; kirjoista valuvat kirjaimet, vesiputous onkin lakana, järvi parempi  mitään vaatetta. 

.

.

Kesäpäivän seisaus

 .

.

Kesä seisoo, runsas ja kypsä; 

päivä on pesty lakana; kevyesti nostettu helma; metsän valo hakamaiden ovesta. 

Yö, sileä ja pellavainen; yö on puhdas; saniaisen kukka; kapein huulin puhuu lehdokki, sen täyteys.

Kun ruusut kumartavat, kun pionit heittävät hameensa, kun sekoitetaan terälehdet; 

juodaan mesi; 

kun on ja on ja vielä; heleä vihreä juoksee vastaan; 

otat askeleen; ja odottaa linnunrata, aikaa ei ole; 

niska taipuu; tyhjyys; alkavat onnelliset loput. 

Olet pukeutunut; kannat salaisuudet; väreilysi; 

kun juuret myötäilevät vartaloa, 

kun rannan onkaloista pärskähtää vesi; 

oksat hipovat päälakea; 

koko totuutta; olet paljas; ilman nimeä; 

pysähdys, seisaus.

.

.

Niin kuin

 .

.

Niin kuin vain voi kesäyö tuoksua 

niin kuin voi järvivedessä liikkumatta olla

lentokala ja kaksi kuuta

kauneimmat värilliset varjot 

.

.

Kukka

 .

.

Avaan ovia ja annan tuulen puhaltaa talon läpi; järven puoleisesta ovesta sisään ja mäen puolelta ulos.

Maljakkoon taittamasi koiranputken kukka on varistanut ympärilleen pöydälle vaaleaa tomua.

Olet vielä matkallasi.

.

.

Ukkonen

 .

.

Lokki ukkosen sinisellä järvellä

viiniin sataa odottava hiljaisuus,

pilven kuva ennen jyrähdystä

.

.

Varjot

 .

.

Olen täällä nähnyt alkukesän illan viiston valon, miten se yhtaikaa koskettaa erisävyisten vaaleanvihreiden, vielä pehmeiden lehtien molempia puolia, ja varjot ovat hiukan venyneet, ja pajulinnun haikeus kuulostaa suunnitellulta, se ei koskaan voisi olla mitään muuta

.

.

Ovet 2

 .

.

Töiden jälkeen palaan tyhjään taloon;

Hän, joka minut on tänne tuonut, lähti aamulla minua aikaisemmin ja palaa vähän myöhemmin. Vaihdan vaatteet ja kaadan itselleni lasin viiniä. Pöydällä yksinkertaisessa maljakossa keltaisia ruusuja. Jääkaappi on vaiennut, talossa aivan hiljaista.

Olen talon kanssa kahden

Annan järven huuhtoa läpi;

Etelän puolelta avonaiset ranta-aallot sisään, kohinat, ja ulos pohjoisesta satojenvuotisen männyn juurelta ohi matkalla kalliolle, nuolaisu hetken ylös rinnettä kun vesi nousee, se hengittää, ja takaisin, vetäytyy ovista pois.

Ovi, joka ei sulkeudu

peiliovi, jonka alta tuulee,

ovesta leveät hartiasi sivuttain

tai päältä rankkasatava,

seinä, jossa joskus on ollut

tupla, oviverhon harso,

ovi, jota harvoin käytetään, pysyy kiinni seiteillä,

ja ovi, joka vie veden pinnan alle;

lattia lainehtii;

suoraan vuoteeseen saappaissa 

ja järvi, painaa oven takanaan kiinni.

Kiilaan päätyoven auki yösateen kastelemalla klapilla

Porraskivi aivan sammalen peittämä

puen saappaat, ilman, pilven

kuikan sulan, siinä pisarat pysy

aallon muoto.

.

.

©chr.

Tässä on kuva V

.
.
Tässä on kuva: kello on juuri lyönyt 23.32. Sateen jälkeen tammen latvassa vähenevä kuu, männyn paksussa kainalossa Otava. Järvi on lopulta laskeutunut paikoilleen. Peseydymme pihalla vadissa, kukkakaalin keitinvedessä. Kamarissa t-paitoihin puetut koirat nukkuvat levotonta  untaan. Ruokapöydällä kourallinen luumuja ja vihreä kivi.
.
.

Seili I

.
.
Houruinhuoneen hospitaalin taloudenhoitajan tupa
syreenin kukat kumartavat ruohoon tuoksun painosta. 
Ja lehtokerttu laulaa kämmenellä! 
Mestari Engel on koonnut pois piirustuspöytänsä ja rakentajat lähteneet. 
Sänkyni paikka kakluunin vieressä; 
lasken tuolille nyytin; 
kaiken mitä mukanani toin, 
kuin tuulen kuljettama kerjäläinen, Seilin saarelle.
.
.
chr.

Seili II

.
.
Iltaeineen jälkeen kuljen syreenien lemusta saaren hautuumaalle. 
Kalpeat, vinot ristit puhuvat; 
höpöttää suruhunnuton joukko, syntymättömät ja liekkiöt, 
hulluiksi pidellyt, pitelemättömät.
Jumala sulkeutunut kirkkoonsa, säppi kiinni, 
iskenyt ja suututtanut männytkin sellaisiksi kimpuksi ettei missään; 
niistä arkkulautoja kukaan saa. 
Hiekkatie kuuma astua, iltakello soi, viiripääskyjen taivas.
.
.
chr.

Seili VI

.
.
Fotografi Nyström on saapunut Turusta fotografeeraamaan väkeä. 
Hän viskaa nurmelle takkinsa, ja se peittyy hienoon keltaiseen mäntyjen siitteeseen. Myöhemmin harjaan herran palttoon. 
Fotografi asettelee huolellisesti kojeensa pihalle ja meidät 
penkeille siristämään liikkumattomiksi, 
liikkumattomiksi paahteeseen, ja aurinko alkaa pyöriä silmissäni.
Lasilevyllä kuvan varjo, 
varjosta heikkomieliset kykenemättömät, 
täysin silmin kohti.
.
.
chr.

Viimeinen

.
.
Elokuun viimeinen istuu metsässä
(nojaa käsivarsiin, sarvet sojottavat, pää roikkuu rinnalla),
vartalossa koko maisema, vatsalehdet, tuulenkaatamat metsäkerrokset, hiirensammal.
Olkapäiltä löyhä peite valahtamaisillaan;
sen ripustaisin oksantynkään, naulakkoon, se odottaisi.
Kaipaat sinne mistä linnut lähtevät (kaipaatko?)
ja missä vesi soi (vai kaipaatko?)
Järvi on ikkuna, jonka metsä sulkee;
hitaasti, hitaasti pimeys syö ääriviivat, tämän tekstin kirjaimet häviävät,
kuin elokuu häviää, sen lämpö.
Et käännä kasvoja kohti (annoin tilaisuuden, toisenkin),
ehkä katsot vasta salaa jälkeeni, Elokuun viimeinen.
.
.

Kaksi

.
.
Kun olin lapsi, isäni kertoi pienten hämähäkkien lentävän Egyptistä Suomeen etelätuulen mukana, hentojen seittiensä avulla, ja siksi syksyisin, pitkän matkansa jälkeen, meillä, maat ovat verkkojen vallassa. Tämä on se kohta, kun lakkaan muistamasta, mitä sitten tapahtui; mikä on vaelluksen syy?
Kun elokuuta on kaksi päivää jäljellä metsät lähtevät liikkeelle, järven ikkuna sulkeutuu, kutsut minut sisälle; odotamme sadetta alkavaksi. Sateentäydet pilvet vetävät perheitään mukanaan, kuin öljyväriä silkille (helle-ukkosta; pelottaa ei ja kyllä). Egyptiläisiä hämähäkkejä pelottaa enemmän.
.
.

Kuusi päivää

.
.
Kun elokuun päiviä on kuusi jäljellä, puidaan notkon vilja.
Jos järvenlahdelta puhaltaisi vire,
ja jos olisi täysi hiljaisuus,
ja jos hetken  pidättäisit hengitystäsikin,
ja sydäntäsi kumisemasta, pientareen sirkkoja jalkojaan hiertämästä,
ja savikoita kellastumasta, niin kuulisit
miten sänkipillit hiljaa soisivat.
Ja jos laiduntava peura puraisisi sängestä tahdeittain paloja,
moniäänisesti se viheltäisi, kun elokuun päiviä on kuusi jäljellä.
.
.

Viimeinen viikko

.
.
Aamulla Se nousee  istumaan hartiat jäykkinä, vanhat sarvet hiukan harottaen, jää nojaamaan käsivarsien varaan, katsellen järven kajastusta. Pää tuntui painavalta ja pyrkii vielä rinnalle, mutta selässä lämmittää aurinko. Muurahaiset keräävät olkapäiltä eilisen sateen ja yön, ja kantavat ne kekoon.
Elokuun viimeinen viikko.
.
.

Hämärtyvät

.
.

Hämärtyvät puiden alla käytävät

ampiaisketo jäänyt taakse;

irtoaa jo selästä paita, suola

ja kettu huutaa huutaa kuu

heinämaan punakruunuiset kurjet;

ne jakavat ilman kesästä syksyyn

ja taivaasta sydämeen;

keskuspihalla yhä palaa vesilyhty

yön astinkivet;

ja ajattelen vartaloasi;

kohtaamisen hetkeä

.

.

© chr