.
.
Viime kesien uinnit
yhtäkkiä, ilman mitään syytä ne nousevat mieleeni:
miten etenemme rannasta kohti selän yksinäistä saarta.
Kaislakaistaleen ohitettuamme en uskalla kurottaa pohjaan, yletänkö
jos vaikka tuntisin jotain
jonkun pimeydessä koskettavan.
Iltaisin hiuksesi kannattelevat aurinkoa
Iltaisin hiuksiesi aurinko
Iltaisin kun tyynessä etenemme
kohti saarta, keskellä selkää
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti