.
.
Eilen aamulla
Lämmin ilmavirta nousi puiden latvoihin
Näin kuikan sydämeen
Näin punaisen amuletin
.
.
chr.
.
.
Eilen aamulla
Lämmin ilmavirta nousi puiden latvoihin
Näin kuikan sydämeen
Näin punaisen amuletin
.
.
chr.
.
.
Katseltuani aikani ikkunoista ulos, alan katsella sisään;
kuikat soutavat nurkasta toiseen
pihlaja makaa sängyllä
syreeni astuu ovesta
taivaan valo on vielä kirkas ja minä läpinäkyvä varjo
.
.
.
.
Olen täällä poimulehdeltä juonut täysikuun kasteen
istunut hiirenportaalla iltaa;
portaalla kasvaa haltiamänty ja männyssä kasvaa vuosien pesä, unennäön talo;
ovet suljetaan puhaltamalla
järvi avataan ikkunoista kuin silkki
pilvistä ei varjoa
.
.
.
.
Kastautuminen on värisevä riitti;
olen täällä nähnyt tyynessä vedessä hänen uintinsa synnyttämät renkaat, järven ainoan liikkeen.
Ja hitaasti hitaasti hän nousee,
kauneus tekee lähes kipeää.
Kuikka vetää äärestä toiseen hopeista nauhaa.
.
.
Olen täällä nähnyt alkukesän illan viiston valon, miten se yhtaikaa koskettaa erisävyisten vaaleanvihreiden, vielä pehmeiden lehtien molempia puolia, ja varjot ovat hiukan venyneet, ja pajulinnun haikeus kuulostaa suunnitellulta, se ei koskaan voisi olla mitään muuta
.
.
.
.
Rantaan on parikymmentä metriä, juurien portaittama polku on kulunut lähes mullokselle. Lehtipuiden tunnelissa kukkii tuomi, yläpuolella vaahteroiden varisevat.
Upotan tumman ämpärin kalliopainanteen muodostamaan altaaseen; veden pinnalta siitepölyn kauhominen on turhaa; siitä jää kuitenkin ämpärin reunaan keltainen raita.
Järven selällä vuorottelevat tyynen ja pienen vireen kuviot, peilit ja karheet. Olen täällä nähnyt, kuinka aallot syntyvät kertaantuvat ja nousevat rantaan.
Tuolla saarien välillä, pinnan alla, makaa talvella hukkunut hevonen. Mielikuvissani hevosen harja lainehtii metrien syvyydessä, läpinäkyvät kalat käyvät suutelemassa pitkää turpaa. Nahasta karvat vaihtuvat lahnaruohoon, uposlehtiin ja pienten ahventen leikkipaikkaan.
.
.