Näytetään tekstit, joissa on tunniste olen täällä nähnyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olen täällä nähnyt. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. toukokuuta 2022

Eilen aamulla

 .

.

Eilen aamulla 

Lämmin ilmavirta nousi puiden latvoihin 

Näin kuikan sydämeen

Näin punaisen amuletin 

.

.

chr.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Sisään

 .

.

Katseltuani aikani ikkunoista ulos, alan katsella sisään;

kuikat soutavat nurkasta toiseen

pihlaja makaa sängyllä

syreeni astuu ovesta

taivaan valo on vielä kirkas ja minä läpinäkyvä varjo

.

.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Poimulehdeltä

 .

.

Olen täällä poimulehdeltä juonut täysikuun kasteen

istunut hiirenportaalla iltaa;

portaalla kasvaa haltiamänty ja männyssä kasvaa vuosien pesä, unennäön talo;

ovet suljetaan puhaltamalla

järvi avataan ikkunoista kuin silkki

pilvistä ei varjoa

.

.

maanantai 31. toukokuuta 2021

Kastautuminen

 .

.

Kastautuminen on värisevä riitti;

olen täällä nähnyt tyynessä vedessä hänen uintinsa synnyttämät renkaat, järven ainoan liikkeen.

Ja hitaasti hitaasti hän nousee,

kauneus tekee lähes kipeää.

Kuikka vetää äärestä toiseen hopeista nauhaa.


perjantai 28. toukokuuta 2021

Varjot

 .

.

Olen täällä nähnyt alkukesän illan viiston valon, miten se yhtaikaa koskettaa erisävyisten vaaleanvihreiden, vielä pehmeiden lehtien molempia puolia, ja varjot ovat hiukan venyneet, ja pajulinnun haikeus kuulostaa suunnitellulta, se ei koskaan voisi olla mitään muuta

.

.

tiistai 25. toukokuuta 2021

Vesiämpäri

 .

.

Rantaan on parikymmentä metriä, juurien portaittama polku on kulunut lähes mullokselle. Lehtipuiden tunnelissa kukkii tuomi, yläpuolella vaahteroiden varisevat.

Upotan tumman ämpärin kalliopainanteen muodostamaan altaaseen; veden pinnalta siitepölyn kauhominen on turhaa; siitä jää kuitenkin ämpärin reunaan keltainen raita.

Järven selällä vuorottelevat tyynen ja pienen vireen kuviot, peilit ja karheet. Olen täällä nähnyt, kuinka aallot syntyvät  kertaantuvat ja nousevat rantaan. 

Tuolla saarien välillä, pinnan alla, makaa talvella hukkunut hevonen. Mielikuvissani hevosen harja lainehtii metrien syvyydessä, läpinäkyvät kalat käyvät suutelemassa pitkää turpaa. Nahasta karvat vaihtuvat lahnaruohoon, uposlehtiin ja pienten ahventen leikkipaikkaan.

.

.