.
.
Olen täällä nähnyt alkukesän illan viiston valon, miten se yhtaikaa koskettaa erisävyisten vaaleanvihreiden, vielä pehmeiden lehtien molempia puolia, ja varjot ovat hiukan venyneet, ja pajulinnun haikeus kuulostaa suunnitellulta, se ei koskaan voisi olla mitään muuta
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti