.
.
Valoisa kesäyö, liikun talossa, on lähes täysikuu.
Askel tietylle lattialankulle saa vanhan kaapin lasioven kolahtamaan, ovi on väljä, ja lukko puuttuu.
Hän, joka minut tänne toi, nukkuu sikeää unta, eikä kuule kaapin koputusta.
Koirat kuorsaavat, ikkunassa pörisee kärpänen, ja kaktus on avannut punaisen, kämmenen kokoisen, kukan Jumalan Äidin kuvan eteen.
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti