.
.
Iltaeineen jälkeen kuljen syreenien lemusta saaren hautuumaalle.
Kalpeat, vinot ristit puhuvat;
höpöttää suruhunnuton joukko, syntymättömät ja liekkiöt,
hulluiksi pidellyt, pitelemättömät.
Jumala sulkeutunut kirkkoonsa, säppi kiinni,
iskenyt ja suututtanut männytkin sellaisiksi kimpuksi ettei missään;
niistä arkkulautoja kukaan saa.
Hiekkatie kuuma astua, iltakello soi, viiripääskyjen taivas.
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti