torstai 11. kesäkuuta 2020

Seili III

.
.
Vaahteran latvasta sammuu aurinko, 
oksien käsivarret, yön valo hohtaa läpi. 
Tampuurin ovi on salvattu. 
Sänkyyn saa nyt pukea hospitaalin lakanat. Niiden haju ei ole kuin kotona, 

oudot illan äänet; vieraiden lintujen paholaismaiset huudot, 
ja aallot lyövät kuin ylös pihaan. 

Tädykkäiseni, muistan sinut, miten
iltaisin tulet lähelle, ja kehräjä-lintu purkaa 
purkaa uudestaan vaatteemme langoille

syntymisesi kaikki tutut merkit, heinien kaari yllä;

missä oletkin, hyvää yötä.
.

chr.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti