.
.
Vaahteran latvasta sammuu aurinko,
oksien käsivarret, yön valo hohtaa läpi.
Tampuurin ovi on salvattu.
Sänkyyn saa nyt pukea hospitaalin lakanat. Niiden haju ei ole kuin kotona,
oudot illan äänet; vieraiden lintujen paholaismaiset huudot,
ja aallot lyövät kuin ylös pihaan.
Tädykkäiseni, muistan sinut, miten
iltaisin tulet lähelle, ja kehräjä-lintu purkaa
purkaa uudestaan vaatteemme langoille
syntymisesi kaikki tutut merkit, heinien kaari yllä;
missä oletkin, hyvää yötä.
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti