Suitsukkeen mitta

.
.
Suitsukkeen mitta;
kyyhkyslakka hämärässä;
tuuli tarttuu viittaan;
yhä syvemmälle välillämme

kuin putoaa silkki
värähdämme siivettömät
.
.

Aallot

.
.
Myöhemmin katson valokuvaasi;
se soittaa minussa varoituslaulua,
se hehkuu;
kuulen aallot;
                               tunnustuksen merkin, huolellisen,
                               viimeisen kaaren

iskeytymisen kohinan
.
.

chr.

Kohtaaminen

.
.

Ennen ensimmäistä kynttilää hämärän synnyttämä palvelija kumartaa vieraan saapuneen.

Ulkokaihtimen takaa astuu esiin hän.

Maa puhkeaa ja asettuu oksille laskee vapautuvat saaret 

läpikulkemattomat latvat ajavat meren huoneeseen veneet

valujuonteen hidas katoaminen pinnan alle pöytä kelluu 

ulospääsyä kuoriutuva purppura näytteet hioutuvat kiviin

vartalovoima kirkuu rantaviivalla portti suunnistavat 

yömuuttajat tähdeltä tähdelle uivat käsistä vanhat sanat 

nousuaalto laantuu tasaa ilmailmiöt värisevä neitsytkalvo

.

.

©chr

Peilejä

.
.
Ilmanko vai illan lämpö;
älä kosketa kasvojani kun nukun
muistia ohimolta oksien alta.
Rakensimme temppeleitä toisillemme
peilejä pyhäkköön.

Säie katkeaa;
kaadan kuin metsän
käännän astuvan kaaren, kuvarullan
aamun lyötyä
.
.
chr

Viimeistä edellinen

.
.
Mitä enemmän tutkin, sen vähemmän tiedän
siemenen viisaudesta, neulasten määrästä puun huminassa,
palosta vaalealla iholla, palon jälkeisestä sydänlamauksesta.

Talojen ovilta kulkuani katsellaan kuudennelle kadulle saakka,
katsellaan sydänalaani, onnen ikää.

Hiekkapöly leijuu hämäränsäteissä, Kisokaidōn tiellä Kiotosta Edoon
apinakauppiaan kärryistä on pudonnut pyörä,
päällimmäiset häkit suistuvat särkyen villikaalien lomaan,
eläimet mölyävät
vapautuneet katoavat auringon tikkaita.

Jatkan kävelyä käsialasi pisteisiin
pilkkujen keitaat levittävät uudestaan käden liikkeen
ranteen vilahduksen hihansuusta
Jumalille omistetun laulun.
Tulikipinöiden noki vetää vanan jälkeeni
piirtää kirjeeseen käärinliinaa
alkutervehdyksestä alareunaan.

Suljimme hellästi toistemme silmät, käänsimme vastakkain tiet,
siivilleen rakennetut yhdessä liitäisivät keskelle tuulenkalojen parvea.
Missä olet? Merkki maanradan kaarella
siellä kaukaista tuulastuslyhtyä pienempi.

Kuka tanssii kukan sisällä?
Kenelle tarjoillaan valkomuotoinen kultajänis?
Kenen leijuva tuoksuaine,
satalehtiruusu?
Kenelle tarjotaan vuodekomeron rakkaudenateria?
Taivaaseenastuminen
alkusynty
kädenjälki kuin ankkuri?
.
.
.
Copyright chr.

Laivauksen suunnittelu - Zidbäckin matka

.
.

Kiipimäjalkoja, poheluita, 

lehdykkäisiä maan lauluja, kasvaa pergamentti kerrallaan

versovat uomana virtaan

Palvelija pesee vuorijalavan niintä joessa

ripustaa pitkät kimput sillankaiteelle.

Ennen ensimmäistä kynttilää astuu huoneeseen hän, Zidbäck,

kumartaa, ei liian syvään

iholla tulikärpäset

Teelehdet taipuvat maljoihin

laivauksen suunnitelma, meritiede

vesirungon varassa matkaavat kokoelmat

niille makean veden hiljaiset tynnyrit,

sormet kiitävät kartalla koillispasaati purjeissa

meren mannerrinteet vaipuvat kynsiltä syvänteisiin

välillä katse nousee ja hakee kaiun

painuun se mukanaan

jättiläismäisen pyrstön heilautus – pinnanalaiseen laaksoon, 
pohjalla kartoittamaton pedon rotko

108 ihtohimoa piinaa ihmistä

pronssikello soi niiden tahdissa.

Tämä kansa syntyy aina uudelleen

temppelissä valaistumisen pyöreästä ikkunasta

he näkevät täydellisen tyhjyyden

Mutta minun Jumalani ikkuna on kulmikas

eksymyksen ikkuna

näkymänä koettelemus,

kauhistus ainoasta rakkaudesta.

.

Kultarinta kuunvalossa

hänen kauneutensa

sataa hedelmälehtiä

rakentaa ruusuja

ruusujen läpi umpisolmuja

siemenien lävistys

lävistää verhon.

©chr

Keruumatkoja

.

.

Kupolivuorilta vanhaan kaupunkiin pionipihoja

sydänkammion laskimo-ojia

puron reunalla hajanaiset istutukset

kiduksiin johtavat kaaret,

heijastuu lampeen kumpuilevan puutarhan paju

pienen kiertokulun hiussuonet, meduusatähdet

jokena virtaavat kalansuomut, kammatun hiekan kivikuvio

emalikiillekaloja pehmeäeväisiä siipijalkoja

pengerpellolla patoreuna vedenluoma

keinuvat oraat

.

.

©chr.

Isä Davidin rukous

.
.

Temppelialueen vuosituhannet riippuvat raskaina

lehteviä oksia täydessä kukassa

kulkija saa kumarrella ja väistellä

seremonioiden jälkihämärää

hiljaisuus ei kaiuta ääntä

syksy muuttaa kylän savut kitkeriksi

nuudelikauppiaan katse kääntyy pois, lyhdyn alta varjoon

jätettyämme juhlan sulkeudumme omaan pyhyyteemme

toisiamme kuin kosketellen

lyhyt kulkue hämärtyy, muuttuu epäselväksi ja katoaa näkyvistä.

Kun taivaan vaalea nauha ei enää erotu polun yltä

otat uuden otteen, vyötäröltäni

Terve Maria armoitettu

Herra Sinun kanssasi

   sisältäni kantautuu sateen ääni

   lepattava pelko

   vangittu Papio okinawensis

Siunattu Sinä naisten joukossa

   valmistaudumme kuin näkymättömään tanssiin,

   aie paeta tunnetta, toteutukoon se tunne

Pyhä Maria, siunattu olkoon kohtusi hedelmä

   kastuneet hihani puuhedelmien keruusta painavat

rukoile meidän syntisten puolesta

   unissani saattavat meitä tapahtumat

   meren porttiin taipuvat aallot

   näen syvälle kirkkaat kivihelmet laivan pohjaa väistämässä

   Vanessa samurai ilmassa ajautuu tuuleen

   kuin käyttämätön kirjainmerkki, laskeutuu hänen olallensa

Jumalan Äiti

nyt ja hetkellä kun voitamme synnin

   etäisyydet kaatuvat ja häviävät

   vaate, jonka hänelle ojensin, avaan hänen päältänsä,

   kerään vyön, tuhannet kudotut onnen kuvat,

   on vain ajatus rakkaudesta

Amen

.

.

.©chr.

Peitteet

.
.
Siipien pesemisen päivä
ja levitän niiden värikkäät peitteet,
itse kannan Vesiportilta veden
kupillisen kaadan alkaen tyvestä
kupillisen, hennolla nokalla suin höytösädettä
parvi tarjoaa niskansa,
ruskea vuorenrinne pudottaa vanhoja pesiä
.
.
Copyright chr.

Suljettu ilma

.
.

Yökorentojen yöt huoneessa

laskeutuu matolle suljettu ilma

siivet pystyssä suljetut seinät

vastakkain

ylöskammatut hiukset paljastavat

         niskan hohde

varovasti suu, aavistus

välähtää melkein kadonnut

.

. 

.© chr.

Keskeneräinen

.
.
Yleisön pyynnöstä
rinnakkaisblogini osoite:

http://zidback.blogspot.fi

Se ei ole valmis,
blogikirjoitus/tarina vielä päivittyy,

miten maisteri Zidbäck ja père David tapaavat,
ja eroavat
ja laiva lähtee lasteineen kohti Eurooppaa
.

.

Père David havahtuu (osa vielä keskeneräistä kokoelmaa Zidbäckin matka)

.
.
Silmän pimeässä takakammiossa peilikuvaiset kädet
painavat peukalot vastakkain
eliöiden olemuksen oikea- ja vasensuuntaisuus
myötä- vastapäivän sala

valmistan puumallin, kierrekotilon.

Kammion pöydällä nylkemättä ja täyttämättä 
pulloon työnnetty ilmakehä,
se tummuu päiväkausien keittämisestä ja salamaniskuista;
elollisen olennon rakennus.

Alkuaineet pelaavat pasianssia,
hiiret sikiävät elämään likaisista vaatekasoista. 
.
.
© chr.

Zidbäck lähestyy 2

.
.

Yhä yövaatteessa -

shakuhachin soittaja on mestari,

hengitysääni muuttuu omakseni
kuuden tatamin huoneessa

ääni lentotähtiin.

Unohtuu paistettu ankerias

syömäpuikkomme ovat sekoittuneet

.

.

© chr.

Zidbäck lähestyy

.
.

Seitsemän onnen jumala lähestyy

laiva kohovesien vauhdilla,

                                                   kuin aluksen paino nostaisi veden,

valuu sateenrepeämä paperin yli

kuu rannan yli, ravut perääntyvät

nopeat,

meren liikunto

.

.

© chr.

Osa vielä nimeämättömästä sarjasta,( Zidbäckin matka)

.
.

Keväällä saa elävästä linnusta kestävät sulkakynät,
hanhen vasemman siiven
korpilta ohuimmat viivat.
Ruodosta irtoaa haiven, soutaa mustepisaraa
tumma taitteen joki, sinettisaari,
sydänmaan käärö.

Kirjepaperin paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,

keksin sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.

Pedon rasva palaa lampussa yökaudet

pystyn lukemaan suorassa mustevirran kaihoa.

Luunsahaajien hengitykset alkavat vinkua,

soivat kuin valtameren laulu.

Aallot kaikuvat Kaarianmeren rannalla,

maisteri Zidbäck irrottaa taiten valaalta valkeat hetulat.

Purjeet nousevat, alkaa matka;

painolastimuulit tömistelevät

hetulat soivat ja soittavat laivaa, ne kampaavat Geminidejä,

siivilöivät maisterin muistia, putoavia kaupunkeja, riisipaperihuoneita.

Rasva palaa taas lampussa,

Zidbäck punoo saaliistaan kartan, minuutit kulmamittaan

Kukkivan vuoren kylään.

Yöllä syttyy virtaava suisto

Geminidien ikkunoista riisutaan verhot
kellertävä silkki,
tyhjyydessä putoilevat kaupungit eivät päästä ääntäkään

Hidastamme katupuiden alla;

korttipelejä, lintuhäkkejä, lasten leikit

talojen äänissä siivilöityy ikkunasäleikön valo

riisipaperista kuultaa silkki

intiimi huone eksyttää silmät

Munkki kumauttaa puusalolla temppelin pronssikelloa
heijastuva metallin hohde
pehmeä hämärä 

Matalan pagodin sivuovesta kumartuu sisään père David.

Kaminan vieressäkin hengitys höyryää.

Père laskee tatamille isonlaisen kasviporttöörin,
heteiden ja emien huuman, suojuslehtien hunnut,

hellävaroen siemenen,
kädessä sileän, kovan,
kämmenestä kohoavan kukkivan puun

Jälleen odotan tulevaksi hänet.

Kevyesti sataa lumi

                              lumikurkien tanssin jäljet.

Nykyiset kasvomme,

toisillemme tutut

ikuiset kasvomme.

Rokonarpisen eukon piirtämällä kartalla

kukaan ei puhu kieliä

kuljen solatietä vanhaa jälkeä

sivuille karkaavat lumisorkat

                                                  hämärä

bambumetsän rungot lyövät korkealla talvea vasten

kylän reunalla levähdän

majapaikat ovat täynnä

vaatteessani roikkuvat meluavat lapset

lumenviipymälammen jäässä

hyppyyn jähmettynyt sammakko.

Silmissäni lämmitetty sake

sammakkoeläimet muodoissaan sikiävät ylös

toukista keuhkoraajaisiksi,

toisilla on Adamin pää

ruumin osat ja tasapaino,

aistimet,

toisilla temppelimetsikön apinain hahmo.

.

.

© chr.

Odotus

.
.

Jälleen odotan tulevaksi hänet.

Kevyesti sataa lumi

                              lumikurkien tanssin jäljet.

Nykyiset kasvomme,

toisillemme tutut

ikuiset kasvomme.

.
.
© chr.

Valaan luut

.
.

Kirjepaperin paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,

keksin sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.

Pedon rasva palaa lampussa

          yökaudet

pystyn lukemaan suorassa

          mustevirran kaihoa.

Luunsahaajien hengitykset alkavat vinkua,

soivat kuin valtameren laulu.

.

.

© chr.

(kuva: Exhibit Galleries Blog)
.
.