Laivauksen suunnittelu - Zidbäckin matka

.
.

Kiipimäjalkoja, poheluita, 

lehdykkäisiä maan lauluja, kasvaa pergamentti kerrallaan

versovat uomana virtaan

Palvelija pesee vuorijalavan niintä joessa

ripustaa pitkät kimput sillankaiteelle.

Ennen ensimmäistä kynttilää astuu huoneeseen hän, Zidbäck,

kumartaa, ei liian syvään

iholla tulikärpäset

Teelehdet taipuvat maljoihin

laivauksen suunnitelma, meritiede

vesirungon varassa matkaavat kokoelmat

niille makean veden hiljaiset tynnyrit,

sormet kiitävät kartalla koillispasaati purjeissa

meren mannerrinteet vaipuvat kynsiltä syvänteisiin

välillä katse nousee ja hakee kaiun

painuun se mukanaan

jättiläismäisen pyrstön heilautus – pinnanalaiseen laaksoon, 
pohjalla kartoittamaton pedon rotko

108 ihtohimoa piinaa ihmistä

pronssikello soi niiden tahdissa.

Tämä kansa syntyy aina uudelleen

temppelissä valaistumisen pyöreästä ikkunasta

he näkevät täydellisen tyhjyyden

Mutta minun Jumalani ikkuna on kulmikas

eksymyksen ikkuna

näkymänä koettelemus,

kauhistus ainoasta rakkaudesta.

.

Kultarinta kuunvalossa

hänen kauneutensa

sataa hedelmälehtiä

rakentaa ruusuja

ruusujen läpi umpisolmuja

siemenien lävistys

lävistää verhon.

©chr