Meri

.
.
Merellä on oma painonsa

se leijuu raskaana päällä, tonneja jokaisella huokosella.

Hukkuvat valaisevat meriä ennen vajoamistaan;

he hohtavat kuin meduusat, tähtinä matkalla pohjalle

ja nähdäkseen perillä tasangon, he poimivat helmet silmikseen

pohja on kuin kuun meri, askeltamaton ja tyyni

merikortit lipuvat merivirrassa, mantereiden ympäri, 
väylien asteet hajoavat desimaalin tarkkuudella

Linnut visersivät mastoissa kun laiva katosi reunalta;

horisontin pohjassa hukkuneiden kengistä kasvaa muuri

virrat kuljettavat vaatekappaleet rantaan,

jonka vuorovesi paljastaa; törkyä ja kaipausta, hiukan upottavan, 

liejuisen hiekan

Jäätiköiden sulavesi on kymmenien tuhansien vuosien makeuttama;

paine hellittää, maa nousee, meri laskee, maa laskee, 
meri nousee ja työntää jään taloihin, 
hylkää sen huoneisiin, suolan huulille

Kuulen yllä meren vyöryn

.
.
.
©chr