Metsä

.

Talvihuoneessa kudotaan naavaa;

kuusikon hämärälähde on  loputon huone

ja värit maan kankaassa ovat vaatteemme,

pukeudumme, ajassa liikkuu Hiiden karjaa, 

ne katoavat korkeuksiin vaaleilta jaloiltansa;

nouseva rinne pyyhkii poskia

näen sydämenlyönnit.

Jätinpöydän yli leijuu kotka

pilvilautan siipiväli 

                  Mitä tapahtuu kun en pidättele tunnetta;

                  vyötäisille kohoaa pursumetsä

puut, latvat hipovat ja juuret myötäilevät

käärivät kilpikaarnan syliä

kaivavat rinnasta, painavat rintaan amuletin

oksien luista korppiparin

Varjojyrkänteestä ilmestyvät kasvot;

olisin halunnut seurata saniaisten virtaa,

rinnettä alas ja vetää ne peitteeksi;

paljasta vai ihoa

nojata koko ruumiilla

seinämää, sammalkasvoa.

©chr