.
.
Irtosin ja erosin kilpikaarnasta.
Kettu kerää kaikki osani osaksi itseään,
löytää vielä yhden suutelemattoman kohdan;
meridiaanien väistelemän, tasangon takaa.
Ylitämme, kierrämme jäätikköjärveä.
Varjelen Kettua pöydänkulmilta, hän minua avannoilta.
Hiki ja nauru sekoittuvat. Kyyneleemme.
Linnut täyttävät tulvivat pellot.
(Taulu: Satu Maaria Mäkipuro)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti