.
.
Hämärässä valossa kettu kerää kaikki osani osaksi itseään.
Sillä aikaa puut pudottavat lehtensä, kuu ja pyrstötähti halkaisevat taivaan
ja yö muuttuu kuuraksi.
Päivä alkaa hitaasti heijastua kaakeliuunin lasituksesta.
Hiusteni rajaamassa hämärässä majassa hän etsii sanat iholtani. Poimin ne suunsa pielistä.
Hän on siinä. Tunnen vuosien ja vuosien takaa. Hän on se.
Tunnen miljoonan joukosta
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti