.
Kuu juoksee männikössä
valolaukkaa
keskellä peltoa seisoo sänky
savisaappaissa
häntä kohti horisonttia
uskoo koiranheinään ja piikkisiin
siemenkotiin
metsänrajaihmisen laveerattu piha
talventörröttäjä, tähtitaivas
aukeaa puusohvalta kuin paperikotelo
jossa siivet on käännetty
lepoasentoon
aavalta rantaan
jään alla ulvoo ison kalan käännös
läpi kasvavat ruusut
.
. © chr.
Huima on taas tämä kirjoittajan kuvamaailma. Sadunomainen, surrealistinen?,? picassolainen, iloisen kafkalainen, ja kuitenkin niin tutunoloinen. en minä tiedä.
VastaaPoistaJa varmaankin, taas kerran, aivan naturalistinen.
Useaan kertaan on luettava , hahmoteltava jäsenet, esiintyjät mielikuvituksensa paikoille.
Tykkään edelleen.
Kiitos Jorma valaisevasta kommentista. Sai minut kaivelemaan surrealismi yms, mitä ne tarkoittavat. Unohtuneet aivojen perukoille tässä elämän janalla.
VastaaPoistaRuno on komeaa sanakuvaelmaa hypätä mukaan mielikuvitus matkalle ja antaa tekstin elää. Tack Chr
Meri keskellä saavia
VastaaPoistamaljassa lasi
tyhjä niin täynnä.